Villiaasista kesyaasiksi

Aasi on kotoisin Afrikasta

IMG_6457Kesyaasi (Equus asinus asinus) on kesytetty afrikanvilliaasista (Equus asinus Linnaeus, 1758) noin viisituhatta vuotta sitten. Kesyaasin ja afrikanvilliaasin katsotaan edelleen kuuluvaksi samaan lajiin, jonka alalajeja ne edustavat.

Afrikanvilliaasi on yksi seitsemästä maapallolla nykyaikaan asti säilyneestä hevoseläinlajista. Muita nykyajan luonnonvaraisia hevoseläimiä (Equidae) ovat hevonen (E. caballus), seeprat, joihin kuuluvat savanniseepra (ent. aroseepra, E. burchellii), isoseepra (ent. grevynseepra, E. grevyi) ja etelänseepra (ent. vuoriseepra E. zebra), sekä aasialaiset aasit kulaani (E. hemionus) ja kiangi (E. kiang). Kahdeksas ihan viime aikoihin asti elänyt laji oli seepra kvagga (E. quagga), joka kuoli Afrikassa sukupuuttoon viime vuosisadalla.

Muiden hevoslajien tavoin afrikanvilliaasi on uhanalainen. Siitä esiintyy vielä kesyaasin lisäksi kaksi muutakin alalajia; nubianvilliaasi (E. asinus africanus) ja somalianvilliaasi (E. asinus somaliensis), joista tosin vain somalianvilliaasi elää enää luonnossa. Luonnonvaraisia somalianvilliaaseja on arveltu olevan niitäkin vain 200-600 yksilöä. Neljäs alalaji, E. asinus melkeinsis kuoli sukupuuttoon jo vuosituhansia sitten.

Kaikki nykyiset hevoseläimet ovat sopeutuneet kovan ravinnon laiduntamiseen. Afrikanvilliaasit ovat kuitenkin jopa hevoseläimiksi äärimmäisen hyviä ravinnonkäyttäjiä ja sopeutuneet karuihin ympäristöihin. Ne tulevat toimeen kuituisella ruoalla ja kestävät vedenpuutetta paremmin kuin sukulaisensa.

Afrikanvilliaasi on nykyään elävistä hevoseläimistä pienikokoisin. Säkäkorkeus on vain 110 cm-130 cm. Se eroaa lähisukulaisistaan etenkin pitkien korviensa ansiosta. Otsatukka puuttuu ja hännässä on jouhia vain loppupäässä. Sillä on kivikkoisessa ympäristössä liikkumiseen sopeutumana pienet ja sirot kaviot, jotka ovat samankokoiset etu- ja takajaloissa. Hampaisto on hevoseläimille tyypillinen korkeakruunuinen. Aasin hampaat ovat suuret, mutta erona muiden hevosten hampaisiin ne ovat yksinkertaisemmat, ja niissä on vähemmän leikkaava kiillepinta-alaa. Tämän ansiosta ruokapalaan kohdistettu puruvoima on suuri ja aasi saa pureskeltua kovempaa ruokaa kuin sukulaisensa.  Afrikanvilliaasin väritys vaihtelee alalajin ja elinympäristön mukaan ruskehtavasta harmaaseen. Siinä voi olla siima, aasinristi tai seepranjuovia.

Evoluutiohistoria

Nykyisin elävät hevoseläimet ovat alun perin kehittyneet Amerikassa. Ilmaston kylmentyessä jääkauden lähestyessä ympäristöt muuttuivat avoimemmiksi. Avomailla viihtyvät hevoseläimet levittäytyivät  Euraasiaan ja sieltä  Afrikkaan. Sekä fossiiliaineiston että geneettisten analyysien perusteella nykyisten hevosten (Equus) yhteinen esimuoto eli noin neljä miljoonaa vuotta sitten.

Aasit erkaantuivat omaksi linjakseen ilmeisesti Aasiassa. On myös mahdollista, että linja syntyi Pohjois-Amerikassa ja levisi sieltä Euraasiaan.
Varhaisimpia afrikanvilliaasin sukupuuhun sijoitettuja fossiileita on kaivettu esiin Itä-Afrikasta, Olduvai Gorgen (Tansania) ja Koobi Foran (Kenia) -nimisiltä löytöpaikoilta. Ne ovat noin 1,5 miljoonaa vuotta vanhoja. Jääkauden lopun aikaisista kerrostumista aasifossiileja löytyy monin paikoin Pohjois-Afrikasta.

Käyttäytyminen

Kesyeläimien villit alkumuodot ovat yleensä sosiaalisia yhteisöissä eläviä eläimiä. Afrikanvilliaasi on sosiaalinen, mutta oriit ovat usein territoriaalisia ja paikkauskollisia. Tammat ja nuoret eläimet viettävät osan ajastaan oriin elinalueella, mutta kuivana aikana ne vaeltavat laitumia etsien. Laumaa voi johtaa kuka tahansa aikuista, eikä siinä ole arvojärjestystä. Laumat eivät myöskään ole pysyviä, vaan eläimet saattavat viettää osan ajastaan yksinään ja liittyä välillä eri laumoihin.

Domestikaatio

Koska kesyaasi muistuttaa ulkomuodoltaan enemmän pienempikokoista nubianvilliaasia, on sitä pidetty kesyaasin esimuotona. Geneettiset tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet että kesyaasilla on kummankin afrikanvilliaasin alalajin perimää. Aasin domestikoituminen näyttääkin tapahtuneen vähittäin usealla alueella Pohjois-Afrikassa. Kesyyntyvät aasit ovat risteytyneet molempien alalajien kanssa.

Arkeologisen aineiston peraasiusteella aasi oli alun perin saaliseläin, mutta noin 5000 vuotta vanhoissa aineistoissa näkyy jo merkkejä aasin käytöstä työjuhtana. Samoihin aikoihin näkyy aasin luustossa domestikaatiosta kertovia muutoksia, kuten raajojen lyheneminen ja koon pieneneminen.

Risteymät

Hevonen domestikoitui Kaspianmeren alueella jo ennen aasia. Sieltä kesyhevonen levisi ihmisen myötä Lähi-Itään ja Afrikkaan. Aaseja risteytettiin jo varhain hevosen kanssa, ja muulit olivat arvokkaita työeläimiä. Arkeologisesta aineistosta tunnetaan muuleja jopa 4000 vuoden takaa. Aasia on myös risteytetty aasialaisten aasien sekä seepran kanssa. Risteymät eivät kuitenkaan yleensä ole lisääntymiskelpoisia, eikä niillä ole ollut vaikutusta kesyaasin perimään.

Kuva: Nina Axi-Timmerbacka

Kuvassa seepran ja aasin risteymä. Jalkojen raidat korostuvat ja merkkejä on erityisesti jaloissa ja päässä.
Kuva: Nina Axi-Timmerbacka

Teksti: Suvi Viranta-Kovanen
Kuvat: Kaisa Määttänen ja Josefina Hatara

Mainokset