Katse kavioihin

Kengittäjät sanovat, että hevosella on viisi sydäntä. Rinnassa sykkivän sydämen lisäksi hevosella on neljä jalkaa, joiden liikkeen avulla hevosen verenkierto toimii. Sama pätee aasiin. Aasin liikkuessa veri liikkuu suonissa. Käy kurkkaamassa tämä video, joka valottaa asiaa englanniksi.

takakaviot

Hyväasentoiset etukaviot, joista kauimmainen on vuoltu, lähemmästä vuollaan hieman kärjeltä pois. Oikean kaviokulman näkee katsomalla koko aasia joten pelkkää kavion kuvaa ei voida soveltaa kaikkiin aaseihin. Kuvan kavio on kuitenkin sellainen, joka pätee suurimpaan osaan aaseista.

”Donkey hooves” tuottaa Googlen kuvahakuun suurimmaksi osaksi kuvia, joissa aasit esiintyvät pitkässä kaviossa. Kun kirjoittaa ”horse hooves” ovat tulokset päinvastaisia. Helposti ajatellaan, että huonoa kavionhoitoa on vain jossain muualla, mutta vaikka varsinaisia käppyräkavioita ei olisikaan Suomessa, on moni lemmikkiaasi täälläkin liian pitkässä kaviossa. Kivut kavioista johtuen näkyvät aasin käyttäytymisessä esimerkiksi siten, että aasi makailee paljon ja on haluton liikkumaan. Aasit kyllä lepäilevät kyljellään maaten enemmän kuin hevoset, mutta on epätavallista, että täysikasvuinen aasi nähdään makuulla useita kertoja päivässä.

Hevosten ja aasien kaviot ovat sarveisainetta, keratiinia. Myös iho, jouhet ja karvat on keratiinia. Myös meidän ihmisten kynnet, iho ja hiukset on keratiinia, sarveisainetta. Sarveisaine mukautuu elinympäristöönsä, ja sen pehmeys ja kovuus riippuu vain ja ainoastaan elinympäristöstä.Villihevoset liikkuvat keskimäärin 8 km/vrk. Kuitenkin, liikunnan määrä riippuu aivan elinympäristöstä ihan kuten aaseillakin. Jos ruokaa ja vettä on lähellä, liikunnan määrä pienenee, ja päinvastoin. Villihevosilla, jotka asuvat aavikolla, on kivikovat kaviot, jotka pysyvät lyhyinä voimakkaan kulumiset vuoksi, kun taas villihevoset, jotka elävät rehevimmillä alueilla, kaviot pääsevät kasvamaan liiallisesti, kunnes sitten trimmaavat itse itsensä lohkeamalla.

Näin myös aasien kanssa, paitsi että aasien kaviot eivät lohkea pehmeässä maastossa, vaan ne jatkavat kasvamistaan, kunnes vääntyvät eteenpäin tai lohkeilevat rumasti. Eli kavion käyttäytyminen riippuu siitä,  missä aasi asuu.

SONY DSC

Englannissa New Forestissa elää vapaana myös aaseja. Niiden kaviot vuollaan kahdesti vuodessa jos aasit saadaan kiinni. Tätä aasia ei ole saatu kiinni ja kaviot lohkeilevatkin lopulta itse, jos eivät ala kasvaa kohti taivasta. Tällaisella pehmeällä maaperällä aasien kaviot eivät kulu vaan kasvavat liian pitkiksi.

Ero hevosen ja aasin kavion rakenteessa on se, ettei aaseilla ole kerrosmaista sarveisseinämää kuten hevosilla. Siksi esimerkiksi sieni-infektio tuhoaa seinämää kokonaisuudessaan, kun hevosilla se tuhoaa vain sisempää kavionseinämää. Itse sarveisaine on ihan yhtä kovaa niin hevosilla kuin aaseillakin, eli  aavikolla kavio pysyy kovana ja täällä märässä Pohjolassa kavio muuttuu pehmeäksi.

Toisin sanoen aasi ja pehmeä suomalainen maaperä ovat sellainen yhdistelmä, että kengittäjää tarvitaan säännöllisesti lyhentämään kavioita, koska normaalin liikkumisen tuloksena kaviot eivät kulu tarpeeksi. Me ihmiset voidaan järjestää aaseille ja hevosille paremmat elinympäristöt sorittamalla tarhaa, joka on ensisijaisen tärkeää eläinten hyvinvoinnin kannalta.

Aasinomistaja voi olla ongelmissa, mistä löytyy kengittäjä, joka osaa vuolla aasin kaviot? Antaako aasi käsitellä kavioitaan? Kavionhoito on kaikille kavioeläimille elintärkeä asia, jota ei voi laiminlyödä siksi, että aasi ei suostu nostamaan kavioita. Jos tilanne on erittäin paha, voi paikalle kutsua eläinlääkärin rauhoittamaan aasi vuolun ajaksi ja voikin käydä niin, että muutaman rauhoitetun vuolun jälkeen aasi antaakin vuolla kavionsa. Omistaja ei voi sysätä kavionhoitoa kokonaan kengittäjän tai eläinlääkärin vastuulle, vaan omistajan velvollisuus on nostaa kaviot päivittäin, puhdistaa ne kaviokoukulla ja totuttaa aasi siihen, että kavioita pidetään ylhäällä.

Jos aasinomistajalla ei ole hevostaustaa ollenkaan tai kontakteja kengittäjiin, voi soittaa läheisiin ratsastuskouluihin ja kysyä kuka heillä käy kengittämässä. Osa kengittäjistä ei jaksa ajella pitkiä matkoja yhden aasin takia tai aasin omistaja ei ole valmis maksamaan kengittäjälle matkakorvauksia ollenkaan, joten on fiksua etsiä kengitäjä joka liikkuu alueella muutenkin. Kaikki kengittäjät eivät halua vuolla aaseja (eivätkä ehkä ponejakaan) koska ne ovat pienikokoisia. Aasien kohdalla uudemmat kengittäjät saattavat pelätä etteivät osaa vuolla.

Omistaja voi raspata aasin kavioita itsekin ja kengittäjän voi kutsua vaikkapa puolen vuoden välein katsomaan että suunta on oikea. Ensimmäisillä kerroilla kannattaa pyytää kengittäjää näyttämään raspausta. Vuolupuukkoa omistajalla ei tarvitse välttämättä edes olla. Raspaus on sama kuin viilaisia omia kynsiään, eli kaviosta lähtee vain vähän yhdellä vedolla.

Uudellamaalla yhden aasin vuolusta kannattaa varautua maksamaan 50-80 euroa kuudesti vuodessa.

Käytännössä vuoluväli on kavioiden kasvusta riippuen 2-3kk. Vuolu ja raspaus ovat synonyymejä. Osa kengittäjistä vannoo vuolupuukon nimeen ja osa käyttää vain raspia. Kyseessä on jokatapauksessa kavioiden lyhentäminen, jota yleisesti kutsutaan vuolemiseksi välineistä riippumatta.

Raspi

Kuvassa kengittäjän käyttämä raspi. Jos kavioita vuollaan/raspataan parin viikon välein, ne ehtivät kasvaa niin vähän että kavioista voi ottaa pelkällä raspilla. Pitkän kavion raspaaminen on rankkaa työt kun kaviota viilataan kuten kynttä kynsiviilalla. Aasin kannalta on parasta jos kavio ei koskaan saa kasvaa niin pitkäksi että pihtejä tai vuolupuukkoa tarvitsisi kavioseinän lyhentämiseen.

Surullisimmissa tapauksissa hankalan aasin annetaan olla, eikä sen kavioita hoideta ollenkaan. Omistajan velvollisuus on huolehtia siitä, että aasi ei kärsi, vaikka se tarkoittaisi aasin luovuttamista osaavampiin käsiin. Aasi näyttää kivun vasta, kun tilanne on päässyt hyvin pahaksi ja ontuva aasi olisi pitänyt hoitaa jo aikaa sitten. Aasi voi hyvin, kun se juoksee mielellään tarhassa muiden kanssa ja lähtee mielellään lenkille.

Aasin etukavioiden kulmat ovat täysin erilaiset. Taaemmassa kaviossa jopa liian pysty kavio, lähemmässä pitkä. Takakaviot ovat liian pitkät.

Takakaviot takaa

Saman aasin kaviot takaa. Kavioissa on hyvät kannat.

Etukavio edestä

Saman aasin etukavio edestä pienen raspauksen jälkeen. Reuna on tasainen ja pyöreä, kavion päällä näkyy uria jotka muodostuvat kavioihin kun ruokinta tai elinolosuhteet muuttuvat. Uria tulee itsestään kun laidunheinän koostumus muuttuu vuoden mukaan ja talvella ruokana on kuiva heinä eli ne ovat normaaleita kaikilla kavioeläimillä.

Mikä avuksi kun aasi ei anna nostaa kavioitaan?

Omistajan velvollisuus on huolehtia aasinsa terveydestä kaiken aikaa. Jos juuri taloon ostettu aasi ei nosta kavioitaan, tulee ne silti saada hoidettua. Kavioiden kanssa ei ole mahdollista odottaa puolta vuotta että aasi ”asettuu kodiksi”. Jos kaviot kaipaavat vuolua, ne on siis hoidettava keinolla tai toisella.

Aasit pitävät rutiineista ja herkuista. Positiivisella vahvistamisella saadaan nopeammin tuloksia kuin torumalla aasia huonosta käytöksestä. Jos aasi aristelee kaikkea ihmisen kosketusta, sitä palkitaan porkkananpaloilla aina kun se antaa koskea itseensä. Tästä edetään pikkuhiljaa jalkojen nostoon ja kavioiden puhdistamiseen. Voi olla että aasi ihan ”itsestään” alkaakin nostaa kavioitaan, kunhan sitä treenataan vaihtelevin tuloksin ahkerasti päivittäin.

Palkinnot ovat tärkeitä ja otollisin aika treenata kavion nostoa onkin hetki ennenkuin aasi saa heinää. Jos aasi otetaan karsinaan yöksi, treenataan ensin kavionnostoa ja vasta sitten karsinaan laitetaan yöheinät.

Teksti: Kaisa Määttänen

Kuvat:

Aasi, jolla on erikulmaiset kaviot on Wikipedia Commonsista ja julkaistu Creative Commons lisenssin alla Attribution-ShareAlike 3.0 Unported

Kaviokuvat, Kaisa Määttänen

Mainokset

One response to “Katse kavioihin

  1. Päivitysilmoitus: ”Onkohan noi kaviot liian pitkät?” | Suomen Aasiyhdistys ry·

Kommentointi on suljettu.