Keuhkomato (Dictyocaulus Arnfieldi)

Vielä nykyäänkin ihmetellään sitä, miten aasit ja hevoset voivat jakaa saman tallin tai tarhan koska aasissahan on keuhkomatoa aina ja aasit tartuttavat sen hevosiin. Aasilla keuhkomato on oireeton kun taas hevoselle se aiheuttaa oireita. Periaatteessa ihmettelijät ovat oikeassa, mutta tutkimusten valossa keuhkomato on harvinainen vieras Suomessa. Seppo Saari ja Sven Nikander ovat kirjoittaneet kirjan Elinympäristönä hevonen -hevosen loiset ja loissauraudet vuonna 2006 ja se kuuluu eläinlääketieteellisen tiedekunnan oppimateriaaleihin. Kirja on luettavissa e-kirjana ilmaiseksi osoitteessa http://hdl.handle.net/1975/1484. Seuraavan tekstin lähteenä on suurimmaksi osaksi käytetty kyseistä teosta.

Kuva Anne Nuutinen

Keuhkomatoa pelätään enemmän kuin tarvitsisi, monella aasinomistajalla hevoset ja aasit elävät sulassa sovussa keskenään ilman riskiä loisista kun kaikki tallin kaviokkaat madotetaan. Keuhkomadosta kysyvätkin ensimmäisenä sellaiset hevosenomistajat, jotka eivät ole aaseihin tutustuneet.

Mikä mato

Keuhkomato on lankamainen 2,5-7 cm pituinen vaalea mato. Madot elävät aasin ja hevosen distaalisissa keuhkoputkissa ja nousevat nieluun yskösten mukana. Nielusta madot joutuvat ruuansulatuskanavaan ja edelleen ulosteiden mukana laitumelle. Toukat kuoriutuvat suolistossa tai laitumella ja ovat liikkeissään hidasliikkeisia, tosin ne leviävät lannassa kasvavien Pilobolus-sienien avulla metrien päähän lantakasoista. Hevonen tai aasi saa tartunnan syömällä ruohon seassa L3-vaiheen toukkia. Suolistossa toukat tunkeutuvat suolen seinämän veri- ja imusuoniin ja tähtäävät keuhkoihin jossa ne tunkeutuvat keuhkorakkuloiin.

Ei ole ihan perätöntä että kaikki aasit kantaisivat keuhkomatoa, sillä eri lähteiden mukaan jopa 68 – 80 prosenttia aaseista kantaa matoa ja muuleista noin 29%. Tosin Donkey Sanctuaryssä on tutkittu keuhkomatotartuntaa Iso-Britannian osalta neljän vuoden ajan ja saatu tulokseksi että vain neljällä prosentilla aaseista oli keuhkomatoa. Keuhkomatotartuntaa voidaankin olettaa olevan eniten niissä maissa joissa aaseja edelleen käytetään työntekoon ja niiden hoito on puutteellista.

Hevosista vain kaksi prosenttia on sellaisia että ne soveltuvat keuhkomadon alustaksi niin että mato voi elää niissä koko kierroksen. Normaalisti mato ei saavuta sukukypsyyttä hevosen keuhkoissa eikä elämänkierto ole näinollen täydellinen.

Hyvinkin voimakas tartunta voi aasilla olla kliinisesti oireeton ja Saari ja Nikander esittävät syyksi esimerkiksi sen että aasi ei yleensä fyysisesti rasitu niin paljon kuin hevonen jolloin oireet näkyisivät herkemmin. Jos hevonen saa tartunnan laidunkaudella, krooninen ja kuiva yskä ilmenee loppukesästä tai syksyllä ja oirehtii erityisesti rasituksen aikana. Oireet muistuttavat puhkuria ja usein yskää hoidetaankin aluksi väärin.

Ulostenäyte

Hevosen ulostenäytteestä on yleensä mahdotonta löytää keuhkomadon munia tai toukkia koska madot eivät saavuta sukukypsyyttä hevosessa eläessään. Sensijaan aasien kohdalla matotartunta on helpointa todeta juuri lantanäytteestä. Hevonen voi saada keuhkomadon siis ainoastaan aasilta jos ne ovat jakaneet saman tarhan tai laitumen. Suomessa ei ole koskaan diagnosoitu keuhkomatotartuntaa hevoselta. Aasilta matoja on löydetty pari kertaa.

Matolääkitys

Keuhkomatojen mahdollisuus on otettava huomioon kun suunnitellaan madotusohjelmaa. Keuhkomato nujertuu seuraavilla vaikuttavilla aineilla, suluissa on sitä sisältävät matolääkemerkit:

  • Ivermektiini (Eraquell®, Noromectin®, Ivomec®, Equimax®)
  • Fenbendatsoli (Axilur®)

Suomessa suositellaan nykyään täsmämadotukseen jossa hevosilta ja aaseilta kerätään ulostenäytteitä joita tutkimalla katsotaan mitä matoja eläimissä on, jos mitään ei löydy, ei madotaakaan tarvitse. Aikaisemmin suositeltiin madotusta ainakin laidunkauden alussa ja lopussa niin että matolääkettä vaihdellaan niin että vaikuttava aine vaihtuisi joka kerralla, toisin sanoen matolääkemerkkiä vaihdetaan. Matolääkkeitä saa vain eläinlääkäriltä. Oli madotustapa kumpi tahansa, on aasien matotilanne tutkittava tai matolääke annettava pari kertaa vuodessa. Tavallisin oire madoista on se, että aasi tai hevonen hankaa häntäänsä.

Ennaltaehkäisy

Lantojen keräys laitumilta ja tarhoista on paras keino ehkäistä kaikki loistartunnat. Lannat olisi hyvä kerätä 1-2 viikon välein. Loiset kuolevat kun lanta kompostoidaan, joten maatunutta lantaa on turvallista levittää tuleville laitumillelannoitteeksi.

Manta ja lampaat

Eri eläinlajien yhteiselo sujuu hyvin kun huolehditaan kaikkien loishäädöistä joko madotussuunnitelmalla tai täsmäiskuina perustuen ulostenäytteisiin.

Lähteet
Donkey Sanctuary
Elinympäristönä Hevonen, Seppo Saari ja Sven Nikander

Kuvat Anne Nuutinen ja Kaisa Määttänen

Mainokset