Ihan tavallisia suomalaisia aaseja

Seuraa katsaus suomalaisiin aaseihin, mistä niitä on tullut ja miltä ne näyttävät. Usein kysytään ”minkä rotuinen tämä aasi on” mutta rotuharrastajille tiedoksi, aaseissa ei varsinaisesti ole montaakaan eri rotua. Rodulla tarkoitetaan sellaisia aaseja jotka näyttävät samanlaisilta ja niitä on kasvatettu tiettyä ominaisuutta silmälläpitäen jo usean sukupolven ajan. Suomessa on aaseja muutamasta eri aasirorodusta mutta suurin osa Suomen ja koko maailman aaseista on ihan vain aaseja. Ne eivät ole risteytyksiä, sillä risteytys tai sekarotuinen aasi olisi nimenomaan kahden rotuaasin tai rotuaasin ja ”tavallisen” aasin jälkeläinen. Ne eivät ole mitään suvuttomia hylkiöitä vaan ne nimenomaan edustavat kukin tavallaan aaseja ja nimenomaan ulkonäön ja koon monipuolisuus tekee aasista hyvin monipuolisen eläimen.

Aaseja on perinteisesti jalostettu vain astuttamalla tamma ajattelematta sen enempää. Työkäytössä kestävimmät aasit pääsivät jatkamaan sukua, vielä tänäkin päivänä. Historian kirjat kertovat että Egyptissä kasvatettiin nimenomaan valkoisia aaseja ratsastustarkoituksiin. Esimerkiksi tunnettua poitounaasia on jalostettu määrätietoisesti vasta 1800 luvusta eteenpäin kun sille avattiin kantakirja. Rotuaasi on siis historian mittapuussa ja hevosiin verraten erittäin tuore tapaus ja siksi aaseissa kirjo onkin niin suuri, ei ole jaoteltu aaseja hyviin tai huonoihin vaan varsoja on tehty kun on tuntunut siltä ja omistajalla on ollut tarvetta uudelle aasivarsalle.

Poitounaasin lisäksi suomesta löytyy miniaasien edustajia ja mammuttiaseja. Miniaasi ei ole pienennetty versio tavallisesta aasista vaan Sardinian saarella on aina ollut hyvin pienikokoisia aaseja joita on käytetty mm myllyn kiviä pyörittämään. Ehkä juuri pienikokoinen aasi sopi työntekoon Sardiniassa ja Sisiliassa. Täältä aasit ovat levinneet muihinkin maihin ja erityisesti Yhdysvalloissa miniaasit ovat erittäin suosittuja. Suomeen miniaaseja on tuotu ainakin Isosta-Britanniasta. Mammuttiaasi taas on Yhdysvalloissa kehitetty aasirotu joka on risteytetty suurista eurooppalaisista aasiroduista, mukana on myös poitounaasia. Mammuttiaasi on maailman suurin aasirotu. Suuria aaseja ei perinteisesti ole käytetty sinällään työntekoon vaan ne ovat olleet olemassa lähinnä muulituotannon takia. Hevostammat on haluttu astuttaa mahdollisimman suurella aasiorilla jotta muuleistakin saadaan mahdollisimman kookkaita. Suuret aasit kuten mammuttiaasi ja poitounaasi melkein katosivat kokonaan teollistumisen myötä kun muuleja ei enää tarvittukaan eikä aaseillakaan tehnyt mitään. Nyt tilanne on parantumassa ja myös itse aaseilla on käyttöarvoa.

Aaseja on Suomessa kasvatettu vasta suunnilleen 70-luvulta lähtien ja silloinkaan aasit eivät kokeneet suurta buumia kuten nyt. Varsinaisesti suomalaisesta aasista ei voida monenkaan aasin kohdalla vielä puhua, aasien sukutauluissa saattaa olla tällä hetkellä suomessa syntyneitä esi-isiä kolmessa tai neljässä polvessa mutta heti sen jälkeen aasit on tuotu ulkomailta. Tämä ei aasia huononna vaan täällä sulatusuunissa on mielenkiintoista nähdä millaisia jälkeläisiä tanskalaiset, ruotsalaiset, hollantilaiset, saksalaiset, englantilaiset, irlantilaiset ja yhdysvaltalaiset aasit saavat aikaiseksi.

vuosikokous3

Kaksi takimmaista aasia on miniaaseja. Pyöreään mahan tekee vielä pyöreämmäksi pitkät mahakarvat mutta kesälläkin aasilla on suhteessa melko suuri pää, ohuet jalat ja pyöreä runko. Aasin sisäelimet yksinkertaisesti vaativat tietyn tilan eikä pyöreä miniaasi ole automaattisesti lihava.

Miniaasitamma joka talvikuvassa kävelee jonon viimeisenä.

Monen suomalaisen aasin juuret ovat Irlannissa, Tanskassa ja Ruotsissa joista meille on tuotu aikoinaan runsaasti aaseja. Koskaan ei voi olla mainitsematta Kuurilan kartanoa Iittalassa jotka toivat ensimmäiset suuremmat aasit nimenomaan Irlannista ja kasvattivat aaseja vuosikymmeniä. Kurkatkaapa aasienne sukutauluun, näkyykö aasioria Jocke, joka oli suuri ruskea aasi? Entä näkyykö harmaan aasin sukupuussa oria Gardans Flis? Jocke oli irlannista ja irlantilaisia aaseja yhdistää pitkä runko, hieman suurempi koko, ja suuri surullinen pää. Irlannissa edelleen asustavat aasit näyttävät tältä!

Tämä aasi on täysin irlantilainen sukujuuriltaan vaikka onkin syntynyt Suomessa. Se on suurikokoinen, sillä on erittäin suuri pää ja takapäästä se on kevyt mutta samalla ”luinen”. Aasin isä on alussakin mainittu irlantilainen Jocke.

Rakennekuva samasta aasista. Takajalat harmillisesti muuta aasia alempana, selkä on siis oikeasti suora.

Toinen esimerkki hyvin irlantilaisesta aasista.

Tanskalaiset ja ruotsalaiset aasit taas olivat hieman pienempiä ja Gardans Flis erinomaisen rakenteen omaavana aasina jätti paljon jälkeläisiä, näitä kaikkia yhdistää selkeät seepraraidat jaloissa. Väriltään ori oli harmaa, kuten suurin osa jälkeläisistäkin. Sukutaulusta näkyy että Gardans Flisinkin linjat ovat kokonaan Isosta-Britanniasta. Aaseja syntyi paljon myös Särkänniemessä, siellä orin virkaa toimitti pitkään Hallin Tälli, päistärikkö ori.

Ihan tavallinen aasi joka on täysin tanskalaista alkuperää.

Tuoreempia aasioreja löytyy Loviisasta, Bengt, joka on alkujaan tuotu Ruotsista ja valkoisenkirjava aasiori Knut joka astui Rantsilassa. Lisäksi Lopella astuu harmaanpäistärikkö Pikkuponin Oma David Beckham.

Kaikki oriit ja tammat jättävät omaa leimaansa varsoihin. Suuremmat aasit ovat aina ”kolhomman” näköisiä, niiden lonkat näkyvät, ne ovat kulmikkaita. Jos niistä haluaisi pyöreitä, olisi ne syötettävä ylipainoisiksi joten kannattaa vain pitää suuri aasi sellaisena kuin se on. Ja erityisesti tuoreet tuonnit Tanskasta, Hollannista jne ovat taas ponimaisempia. Itseasiassa valkoiset aasit näyttävät heti ponimaisemmilta kuin kolhommat harmaat. Ja pienemmät aasit ovat herttaisempia kuin suuremmat. Tämä johtuu varmasti myös koosta kun mittasuhteiden on hieman muututtava koon muuttuessa. Ja toisaalta myös siitä että kirjavat ja valkoiset aasit ovat olleet kovaa huutoa niiden harvinaisuuden vuoksi (eivät ne enää ole niin harvinaisia) että niitä on haalittu ja niitä on kasvatettu väriä silmälläpitäen. Pienessä populaatiossa jokin ulkonäön piirre helposti kertaantuu ja siirtyy vahvasti jälkeläisiin.

Hamerton Apache

Mammuttiaasien sisälläkin on eroja, nimittäin kirjavat mammutit näyttävät olevan pienempipäisiä ja hevosmaisempia kuin perinteiset mustat ja tummanruskeat.

Särkänniemen aasit Mimmi, Sanni ja Niffe Tampereen hevosmessuilla 2009

Kaksi hyvinkin tavallista aasitammaa ja kirjava aasiruuna. Melkein kaikilla kirjavilla aaseilla on näkyvissä nimenomaan vaalea otsa ja nenäpii sekä laajalle levinnyt pangare leuan alla. Kun nämä valkoiset alueet vielä laajenevat, jää aasille yleensä väriläiskä silmän alapuolelle.

Toinen esimerkki perinteisest kirjavasta aasista. Tällä on päässään jo enemmän valkoista, läiskä silmän alla kuitenkin pysyy.

Ja tässä edellisen emä melkein kokonaan valkoinen aasi, sillä on väriläiskä vain silmän alla ja sään kohdalla. Molemmat ovat tyypillisiä melkein kokonaan valkoiselle aasille. Valkoisempi aasi on kirjavan emä. Valkoinen on juuriltaan hyvin irlantilainen, kirjava taas tanskalais-irlantilainen. Kokoa aasilla on edelleen mutta ulkonäkö on jo muuttunut.

Kirjava aasi jonka emä on irlantilaistaustainen mutta emä onkin vaalea kirjava aasiori Tanskasta. Jälkeläinen ei muistuta ollenkaan irlantilaista aasia!

Tämä mammuttiaasi taas edustaa perinteisempää mallia eli aasi on väriltäänkin jo tummanruskea ja pää on suurempi.

Tässä lähikuva päästä. Pää on siis hyvin kapea ja pitkänomainen.

Tällä valkoisella aasiorilla pään muoto on ennemmin kovera kuin kyömy, joka taas näkyy jokaisella suuremmalla aasilla. Lisäksi näyttää siltä että kirjavat ja valkoiset aasit ovat kauttaaltaa pyöreämpiä ja ponimaisempia kuin harmaat aasit.

Musta aasi on erittäin ponimainen tapaus, pyöreä, pää on pieni, ilman korvia näyttää aivan ponilta. Valkoinen tamma on tuotu Hollannista. Se on suurempikokoinen ja pää kuuluu selvästi aasille.

Pirteä olemus ja katse samalla mustalla aasilla.

Esimerkki hyvin perinteisestä aasista, pää on hieman kovera, runko on tasapaksu ja väri on päistärikkö. Useimmiten päistärikkö aasi saa alkunsa yksivärisen ja kirjavan aasin liitosta. Tai sitten sen toinen tai molemmat vanhemmat ovat päistärikköjä. Kuvan aasi on harmaanpäistärikkö.

Kuvassa Alussa mainitun Gardans Flisin viimeiseksi jäänyt jälkeläinen, jalkojen seepraraidat ovat erittäin selkeät. Molemmat aasit liikkuvat mielellään ja ne ovat hyvärakenteisia. Vaaleamman aasin isä on Pikkuponin Oma David Beckham.

Sama raitajalkainen aasi vielä lähempää.

Aasit voivat olla siis hyvin erinäköisiä ja silti kaikki ovat aaseja, harmaat aasit ovat pääsääntöisesti saman näköisiä tai niissä on kaikissa jotakin samaa. Kirjavissa värin lisäksi ulkomuoto on yleensä pyöreämpi. Irlantilainen veri tuo aasille hieman lisää kokoa, pitkän rungon ja raskaan pään. Mammuttiaasin rotumääritelmäänkin kuuluu suuri koko ja paksut nivelet. Miniaasi taas näyttää pörröiseltä jolla on kokoonsa nähden suuri pää, ohuet jalat ja pyöreä runko.

Vaikka Suomessa oli muutamia suurempia aaseja Kuurilan kartanossa, ei näiden menekki ollut sen suurempaa. Varsat menivät kaupaksi mutta ihmiset halusivat erityisesti ostaa normaalikokoisia aaseja, joka tarkoittaa säkäkorkeudeltaa noin metristä aasia. Nyt parin viime vuoden aikana kiinnostusta suurempiin aaseihin on tullut, mutta ongelma onkin se että niitä ei ole saatavilla kuin harvoin. Suuremmalla aasilla voi omistajakin ratsastaa eli se lisää paljon harrastusmahdollisuuksia. Metrin korkuinen aasi toimii kuitenkin erinomaisesti kärryjen edessä ja jaksaa vetää kahtakin aikuista kyytiläistä.

Rakenteen puolesta suurinta osaa aaseista vaivaavat takana pihtikoivet, eli aasin takajalkojen kintereet osuvat melkein yhteen aasin seistessä ja liikkuessaan aasi sipsuttelee kuin ballerina kun takajalka laskeutuu aina toisen eteen tai jopa hieman ristiin. On itseasiassa vaikeaa löytää aasia jonka takajalat olisivat takaa täysin suorat ja liike hyvä mutta jalostusvalinnoissa tähän kannattaa kiinnittää huomiota. Aasi voi olla myös edestä ahdas eli rintakehä on kapea ja etujalat viuhkivat menemään ihan toistensa vierestä.

Teksti: Kaisa Määttänen
Kuvat: Kaisa Määttänen, Laura Lappalainen ja Josefina Hatara

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s