Aasi karppausdieetille eli asiaa sokereista ja kaviokuumeesta

Kaviokuume voi aiheutua eri tekijöistä tai useiden tekijöiden summasta, mutta aasien kohdalla merkittävin syy on liian sokeripitoinen heinä. Suositus on max 100 g/kg ka sokeria. (Lue lisää kuiva-aineesta täältä) Lisäksi puhutaan paljon fruktaanista ja tärkkelyksestä. Ne ovat varastohiilihydraatteja, joita kasvi varastoi varteensa silloin, kun se tuottaa sokeria yli tarpeidensa. Varresta kasvi sitten käyttää sitä, kun sen elinoloissa tapahtuu muutoksia ja lisäenergian käyttöön on tarvetta.

Joissakin kaviokuumetta käsittelevissä artikkeleissa syytetään kaviokuumeesta ensisijaisesti fruktaanipitoisuutta ja joissakin todetaan kaikkien sokereiden aiheuttavan kaviokuumetta. Tieteellistä näyttöä erityisesti fruktaanin vaarallisuudesta ei kuitenkaan ole. Aasi saattaa kestää hyvinkin sokeripitoista heinää, mutta sitten jokin muu seikka laukaisee häiriön aineenvaihdunnassa. Selvimmät altistavat tekijät ovat liikalihavuus ja liikunnan puute, jolloin pienikin muutos ruokinnassa tai heinän sokerimäärässä muuttaa aineenvaihduntaa, jonka johdosta aasille saattaa tulla kaviokuume.

SONY DSC

Tällainen laidun on siitä hyvä, että aaseille riittää tekemistä kun ne nyppivät lyhyttä heinää. Toisaalta laidun saatetaan ylilaiduntaa, jolloin nämäkin heinänkorret kärsivät ja tuottavat sokeria. Heinää ei voi kuitenkaan tällöinkään ahmia, koska sitä ei yksinkertaisesti ole paljoa. Näitä aaseja ruokitaan lisäksi kuivalla heinällä läpi kesän laitumelle, jota ne mielellään syövätkin.

Epäillään, että hevosen ja aasin ohutsuolessa ei ole riittävästi entsyymejä hajoittamaan suurta määrää varastohiilihydraatteja, fruktaania ja tärkkelystä. Suolen pH laskee liikaa ja bakteerikanta muuttuu vaikuttaen koko aineenvaihduntaan. Toisaalta Eleanor Hellon kertoo tutkimuksesta, jossa hevosten fruktaaninkestävyyttä oli tutkittu. Hevosen ahmima kuiva-aineen määrä ei sisällä läheskään niin paljon fruktaania, kuin määrä, joka aiheutti testeissä sellaisenaan annettuna oireita. Hellon onkin sitä mieltä, että kaviokuumeen aiheuttavat yksinkertaiset sokerit ja liian suuri määrä tärkkelystä.

Kathryn Watts on tutkinut sivuillaan safergrass.org hiilihydraattiherkkien hevosten ja ponien ruokintaa. Useimmat alkuperäisrodut ja varsinkin ponit saavat herkästi oireita liian sokeripitoisesta eli hiilihydraattipitoisesta heinästä. Aasien kohdalta tarkkaa tutkimustietoa ei ole, mutta nykytiedon valossa nekin kannattaa lukea hiilihydraattiherkiksi.

Watts suosittelee laidunnuksen määrässä maksimissaan paria tuntia päivässä, ja omistajan kannattaa tarkkailla aasinsa liikkumista. Liiallinen sokerin määrä näkyy jo parin päivän sisällä laidunnuksen aloittamisesta, kun aasi ei enää mielellään ravaile laitumella ollenkaan. Jos aasin liikkeet muuttuvat, ei sitä enää saa päästää laitumelle. Laidunruohon sokeripitoisuus vaihtelee vuorokauden ja kasvuolojen mukaan. Vähiten sokeria on silloin, kun heinän kasvuolosuhteet ovat suotuisat ja eniten silloin, kun kasvua häiritsee esimerkiksi liian kylmä ilma tai kuivuus. Myös ravinteiden puute vaikeuttaa kasvua.

Turvallisin aika laiduntaa on aikainen aamu ja aamupäivä, jos yöllä on ollut yli viisi astetta lämmintä. Ruohon kasvuvaihe on vegetatiivinen eli ruohossa on lehtiä, mutta ei vielä kukintoja. Ruoho on saanut riittävästi vettä ja ravinteita. Varjoisana päivänä tai varjoisassa kasvupaikassa sokeria ei kerry niin nopeasti kuin auringossa. Laidunnukseen totuttaminen on turvallisinta aloittaa silloin, kun päivän ja yön lämpötilat ovat  melkein samat.

Vaarallisin laiduntamisen ajankohta on myöhään iltapäivällä tai aikaisin illalla auringon paahtamalla nurmella, joka kukkii jo. Jos yön lämpötila on ollut alle viisi astetta, on heinässä runsaasti sokeria ainakin koko aamupäivän ajan, jopa koko päivän. Kuivuus vaikeuttaa kasvin kasvua, joten pitkä kuivuusjakso lisää sokeripitoisuutta. Jos laidun on ylilaidunnettu, eli hevoset ovat syöneet tai talloneet laitumen erittäin lyhyeksi, ovat silloinkin heinän elinolot huonot ja sokeripitoisuus  korkea.

aasi

Tällä metsälaitumella kasvaa paljon erilaista purtavaa. Aaseja kannattaa tarkkailla laitumellelaskun aikaan, koska heinän ulkonäöstä ei voi tietää kuinka paljon sokeria on.

Koska myös ravintoaineiden vähyys vaikeuttaa heinän kasvua, voikin olla niin, että kitukasvuinen ja ylikasvanut luonnonlaidun on oikea sokeripommi! Kannattaa siis seurailla aasien liikkumista laitumella sekä aamulla ennen laitumelle pääsyä. Ympärivuorokautinen laidunnus voi sopia joillekin aaseille mutta ei kaikille. Aasit myös pitävät kovasti erilaisista pystyyn kuolleista korsista, niistä osa saattaa toki sisältää runsaasti sokeria.

Kaviokuumeisen aasin erityisruokavalio

Kaviokuume on viheliäinen sairaus, jonka paras hoito on sen ennaltaehkäisy. Donkey Sanctuary on tehnyt kattavat ohjeet kaviokuumeisen aasin ruokintaan, näitä kannattaa toki toteuttaa kaikkien aasien kohdalla.

Kaviokuumeista aasia ei voi enää pitää läpi vuoden samalla laitumella, jos niin on tehty tähän asti. Jatkossa on pidettävä mielessä turvalliset ja vaaralliset laidunnusajat ja päästettävä aasi vihreälle vain turvallisina aikoina. Kannattaakin siis viimeistään nyt rakentaa kunnollinen hiekkapohjainen tarha, jossa aasit ulkoilevat aina, kun laitumelle ei ole mitään asiaa. Hiekkatarha on hyvä siksi, että Suomen syksyt ja talvet ovat niin märkiä, että normaali pellonpohjatarha tulee aivan liian mutaiseksi ja märäksi aavikon pitkäkorvalle sekä altistaa monille kavio-ongelmille.

Laidunnus on kesäaikaankin hoidettava säännöstellysti, toisaalta aasi ei murehdi sitä, että se ei pääse laiduntamaan vaan ulkoilee tyytyväisenä läpi vuoden isossa tarhassa, jossa on katos sateen ja auringonpaisteen varalta. Erityisen vaarallista laidunnus on pakkasyön jälkeen, kun heinä on huurteessa mutta aurinko paistaa ja sulattaa kohmeista heinää.

IMG_6510

Aasi on ihan tyytyväinen vaikka se ei pääsisi laitumelle ollenkaan. Tässä tarhassa on hieman vihreää nypittävää.

Aasille ei tule antaa mitään viljapitoisia täydennysrehuja. Tärkkelyspitoisuus tulee siis olla mahdollisimman alhainen, alle 8 %. Tai jos mahdollista, pitää siirtyä pelkkään kivennäiseen. Kuivattuja leipiä ei saa enää antaa aasille. Lihava aasi tulee laihduttaa hitaasti normaalipainoon, mutta aasia ei saa pitää nälässä. Laihdutus on sopivaa, kun aasin ympärysmitasta etujalkojen takaa häviää 1-2 senttiä kuukaudessa.

Lähteet/lue lisää:

Teksti ja kuvat: Kaisa Määttänen

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s