Aasinäyttelyssä Ruotsissa

Ruotsin aasiyhdistys järjestää joka kesä näyttelyn ja kilpailut jossain päin Ruotsia ja elokuussa 2015 tapahtumapaikkana toimi Hillevi Setrisen omistama Ponnyskolan Blidsbergissä. Aasimatkalaiset saapuivat näyttelypaikalle perjantai-iltana ja iltapalan jälkeen pääsimmekin tositoimiin kun lähdimme avuksi pystyttämään tehtävärataa kilpailuluokkaa varten. Ruotsin aasiyhdistyksen perustaja ja tämän hetkinen sihteeri Catharina Åsberg ja puheenjohtaja Ullika Wikström arpoivat esteiden paikkoja ja me keskityimme areenan aitaamiseen.

Hillevi muutti Blidsbergiin kolme vuotta sitten ja kaupassa siirtyi myös kylän entinen jalkapallokenttä. Aaseilla oli siis taatusti tasainen kilpailuareena näyttelyitä, kilpailuluokkia ja laukkakilpailua varten!

SONY DSC

Ponnyskolanin Polo saa henkistä valmennusta hoitajaltaan ennen kilpailuja.

Yleisölle oli lisäksi tarjolla tipspromenad, jonka suomensimme itse ”veikkauspoluksi”. Hillevi oli tehnyt 12 kysymystä aaseista. Kysymyksiin on aina kolme vastausvaihtoehtoa ja osallistuja saa käteensä veikkauskupongin ja kynän. Kysymykset sijaitsevat samalla reitillä, eli niitä ei tarvinnut etsiskellä tallin ympäristöstä. Suomen Aasiyhdistys päätti kopioida idean heti seuraavaan aasipäivään!

SONY DSC

Aasit matkalla kilpailuareenalle.

Lauantai oli varsinainen tapahtumapävä. Tuomari oli itseoppinut mutta kokenut shetlanninponituomari Hans Persson, joka asui vuosikausia Englannissa ja toi palatessaan lauman poneja mukanaan. Tuomari oli pukeutunut asiaankuuluvasti kilttiin ja poltti piippua.

SONY DSC

Tuomari Hans Persson ja sihteeri Ami Ireström

”Yleensä tuomari on ollut helppo saada. Meillä on ollut muutama tuomari, joka on tuomaroinut monta vuotta peräkkäin. Jos tuomarilla on paljon nimeä, niin hänet on helpompi saada paikalle. Uudemmille tuomareille aasien tuomaroiminen voi olla häpeällinen asia, eivätkä he halua tulla. Maailmakin on muuttunut, vielä 15 vuotta sitten hevosihmiset suhtautuivat aaseihin kielteisemmin, kun pelättiin että aasit sairastuttavat kaikki hevoset keuhkomadoillaan”, Catharina kertoo.

Tällä kertaa tuomari ei halunnut tuomarinpalkkiota, joten Svenska Åsneföreningen palkitsi hänet herkkukorilla ja aasiviinillä! Yritimme etsiä aasiviiniä paluumatkalla laivalta, mutta emme onnistuneet löytämään.

Päivä alkoi näyttelyluokalla, kunhan ori Gunnar ensin saapui paikalle. Tuomari katsoi jokaisen aasin läpi yksitellen ja sihteeri merkitsi pisteet ja kommentit lomakkeelle. Aaseja piti myös taluttaa käynnissä ja ravissa jotta tuomari näki niiden liikkeet. Hän arvosti erityisesti aasin eteenpäinpyrkimystä ja reippautta.

SONY DSC

Pocahontas tarkan silmän alle.

SONY DSC

33-vuotias Herbert.

SONY DSC

Pocahontas

SONY DSC

Tuomari halusi nähdä aait sekä käynnissä että ravissa. tässä Herbert.

SONY DSC

Ruotsin aasiyhdistyksen tämänhetkinen puheenjohtaja Ullika Wikström yhdessä aasinsa The Shining Caesarin kanssa.

Aaseja oli näyttelyluokassa kaikkiaan kahdeksan, joista Gunnar oli tuomarin mielestä paras!

Näyttelyluokan jälkeen oli tauko ja Ullika laittoi esille salaatit ja alkoi paistaa kinkkusiivuja grillissä. Ruotsissa näyttelypäivään kuuluu siis aina myös ruoka, sekä yleisölle että aasin tuojille. Yleisön piti tosin ilmoittautua ennakkoon, jotta ruokaa voidaan varata riittävästi. Kaikkiaan ihmisiä oli paikalla 45. Ruokailun lomassa ehti hyvin vaihtaa aasikuulumiset ja ladata kameran akkua kilpailuluokkia varten. Ponnyskolanin ponitytöt järjestivät talutusratsastusta ja heillä oli myös pieni aasikahvila.

SONY DSC

Hugo

SONY DSC

Näyttelyluokan voittaja, Gunnar!

Me suomalaisetkin lähdimme kokeilemaan onneamme tipspromenadille, 5 kruunulla eli 50 sentillä saimme kupongin ja kynän ja lähdimme ensimmäiselle rastille. Koska olimme niin haltioissamme tästä nerokkaasta ideasta, kadotimme polun puolivälissä emmekä löytäneet kolmea rastia mistään.

Pitkän tauon jälkeen väki ja aasit siirtyivät takaisin entiselle jalkapallokentälle ja oli tehtäväluokan, hyppäyksen ja laukkakilpailun aika. Kaikki aasit Gunnaria lukuun ottamatta osallistuivat tehtäväradalle, joka koostui pujottelusta, peruutuksesta, sillasta ja kahdesta hypystä. Tässä ratkaisivat aika ja virhepisteet. Virhepisteitä tuli jos esteiden puomit kolahtelivat maahan. 33-vuotias Herbert vei voiton vauhdikkaalla suorituksellaan.

SONY DSC

Tapahtumaa mainostettiin hyvin pienimuotoisesti, mutta silti yleisöäkin saapui hieman paikalle seuraamaan kilpailuja.

Estehyppy koostui kuudesta hypystä ja jälleen aika ja virhepisteet ratkaisivat. Esteet suoritti nopeiten Isak. Ajoluokkiin ei peruutusten takia ollut osallistumassa kuin Hillevin omistama Polo, joten ne jätettiin kilpailematta kokonaan. Viimeisenä luokkana oli kaikkien rakastama laukkakilpailu. Aasit ratsastettiin kentän toiseen päähän ja maali sijaitsi toisessa päässä kenttää. Laukkakilpailu järjestetään aina niin, että maali on ns. ”kotona”, eli laukataan tallia kohti. Aasien kohdalla ei nimittäin ole pelkoa ryöstämisestä tai liian kovasta vauhdista, vaikka Caesar näyttikin kuinka aasi pukittelee kun kuski on selässä ilman satulaa. Isak taas otti lähikontaktia yleisöön vaikka ratsastaja kuinka ohjasi sitä suoraan pellon poikki. Tästä huolimatta Isak oli ensimmäisenä maalissa!

SONY DSC

Toiset kävelivät.

SONY DSC

Ja toiset hyppäsivät, kuvassa Herbert.

SONY DSC

Isak.

Kilpailuluokkien jälkeen oli palkitsemisen aika. Ja palkintoja riitti! Jokainen aasi sai vähintään kaksi ruusuketta, kaikki luokkaan osallistuneet palkittiin. Myös ”bästa allround” eli suomalaisittain vuoden harrasteaasi palkittiin. Tällä kertaa kaksi aasia sai saman verran pisteitä, Isak ja The Shining Caesar. Molemmat palkittiin. Kolmanneksi sijoittui Polo. Me olimme valinneet aasien joukosta kolme suosikkiaasiamme, jotka palkitsimme Suomen Aasiyhdistyksen ruusukkeilla.

Lempiaasiksemme nousi vuonna 1982 syntynyt aasiruuna Herbert, jossa ikä ei näkynyt muualla kuin valkoisissa hajakarvoissa. Herbert oli loistavassa tikissä ja osallistui kaikkiin luokkiin paitsi laukkakilpailuun. Toinen suosikkimme oli Hillevin omistama Polo, joka osallistui jokaiseen luokkaan tänäkin vuonna. Teimme vierailun Ruotsiin edellisen kerran viisi vuotta sitten jolloin Polokin oli mukana osallistuen silloinkin kaikkiin luokkiin. Kolmantena palkitsimme Ullikan omistaman Caesarin, joka ihastutti meitä jo edellisenä iltana ollen erittäin eteenpäinpyrkivä aasi eikä se kyttäillyt ollenkaan esteitä, vaikka sen näössä onkin hieman vikaa, ja se saattaa kavahtaa vesilätäköitä ja varjoja.

SONY DSC

Vuoden harrasteaasit, jaettu ensimmäinen sija. Isak ja The Shining Caesar.

Perjantaina mietimme, kuinka ruohokenttä toimii aasikilpailujen alustana, koska se houkuttelee vihreydellään pieniä jauhoturpia kohti maata. Huomasimme kuitenkin, että aasit eivät yrittäneet ollenkaan syödä tai sitten ne olivat niin paljon käsiteltyjä, ettei niiden mieleen edes tullut syödä silloin kun tehdään hommia.

Tehtäväradalla osa aaseista kohtasi pelottavan sillan (kaksi eri sävyistä kuormalavaa, joiden lautojen välit oli ummessa) ja ne saattoivat empiä hetken sillan edessä. Pian ne kuitenkin kopisuttivat lautoja omistajansa perässä. Estehypyssä sai raippaa pitää mukaan, mutta se oli jokaisella kilpailijalla nimenomaan merkinantoväline, jolla kosketettiin kevyesti.

SONY DSC

Ponnyskolanin omistaja Hillevi Setrinen aasiensa Polon ja Harryn kanssa.

SONY DSC

Caesar lepäilee tallissa.

Viralliset näyttelytulokset löydät Svenska Åsneföreningen sivuilta.

Ponnyskolan.se

Teksti ja kuvat: Kaisa Määttänen

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s