Svenska Åsneföreningenin toiminta

Naapurimaa Ruotsi on toiminnassaan omaa yhdistystämme vuosia edellä, mutta yhdistysten toiminnassa on silti erittäin paljon samaa, mikä selvisi, kun juttelin yhdistyksen perustajan ja tämän hetkisen sihteerin Catharina Åsbergin kanssa elokuussa 2015. Olen vuosien varrella laittanut Ruotsiin useasti sähköpostia kysyen lisätietoa Suomeen tuoduista aaseista.

Olimme viimeksi vierailemassa Ruotsissa viisi vuotta sitten, kun näyttely järjestettiin puolentoista tunnin päässä Tukholmasta, Ljusfallshammarissa. Catharina toimi silloin tuomarin sihteerinä, joten aikaa jutusteluun ei juurikaan ollut.

Hän oli mukana perustamassa yhdistystä 1980 ja on osallistunut  toimintaan koko ajan, välillä sihteerinä ja välillä puheenjohtajana. Lisäksi Catharina on kasvattanut runsaasti aaseja, tällä hetkellä hänellä on vuonohevonen ja seepra-aasi, joka on muuten Suomessa asuvan seepra-aasin Zepon sisko.

Ruotsin aasikanta eroaa Suomesta merkittävästi siinä, että suurin osa aaseista on syntynyt Ruotsissa ja  ulkomailta tuodut aasit on valittu hyväsukuisista jalostuseläimistä. Tanskan Gardansin siittolasta on haettu uutta verta myös Ruotsiin, Suomessa astui Kuurilassa vuosikausia ori Gardans Flis. Suurimmalla osalla aaseista on siis pitkät sukukirjat takanaan, mutta toki poikkeuksiakin on. Kolmårdenin ja Boråsin eläintarhoissa on kasvatettu aaseja aikaisemmin runsaasti, ja moni Ruotsin aasi onkin sukua näille aaseille. Lisäksi mukana on jonkin verran ranskalaista poitounaasin verta. Puhdasta poitounaasin kasvatusta Ruotsissa ei ole.

SONY DSC

Catharina teki aasien passeja ja ylläpiti rekisteriä yhdistyksen alusta lähtien, mutta aasien passitus siirtyi Svenska Hästavelsförbundetille vuodesta 2009. Hästavelsförbundet vastaa Suomen Hipposta. Ruotsissa aaseille vaaditaan Suomesta poiketen DNA-testaus, ja nykyään suurin osa syntyvistä varsoista merkitäänkin rekisteriin ilman isää, vaikka isä olisikin hyvin tiedossa.

SONY DSC

Kuva on otettu vuoden 2015 näyttelystä. Tässä aasiruuna Polo.

Rekisteriasiasta oli surullista kuulla, sillä Suomen Aasiyhdistys toimi yhdessä Hippoksen kanssa 2008-2010, kun aasien virallinen rekisteröinti alkoi Suomessa. Suomessa virallista aasirekisteriä ei ollut, mutta koska Aasinus-sivulla oli “aasilista” kuvineen, hyväksyi Hippos sen viralliseksi lähteeksi. Tästä syystä Hippokseen pystyttiin rekisteröimään kaikki olemassa olevat sukutiedot, eikä lähdetty liikkeelle nollasta. Onneksi Hippoksessa vastasivat aasiasioista  tuohon aikaan sellaiset ihmiset, joita aasit myös oikeasti kiinnostivat.

Pahimmassa skenaariossa aasit olisi rekisteröity E-rekisteriin, jossa eläimille ei merkitä mitään sukutietoja ja niiden nimeä tärkeämmässä roolissa on UELN-numero.

Ruotsissa rekisteröinti meni siis aivan toisin, vain puolet uusista varsoista rekisteröidään sukutiedoilla, koska vanhempia ei ole DNA-testattu. Suomessa Hippos ei vaadi tätä testausta aaseilta.

Yhdistyksen alkutaipaleella Catharinalta odotettiin paljon sitoutumista yhdistykseen, ja hän tekikin melkein kaiken. Hän kävi aasiensa kanssa tapahtumissa keräämässä rahaa talutusratsastuksella ja osallistui messuille. Messukäynnit jouduttiin kuitenkin lopettamaan, kun talkooväkeä ei enää saatu mukaan.

Ruotsin yhdistyslaki vaatii yhdistyksiä tekemään neljä numeroa jäsenlehteä vuodessa, jotta yhdistys saa toimia verovapaasti. Joinakin vuosina lehtitiimi on pyörinyt hienosti ilman että Catharina on joutunut tekemään mitään, ja joinakin vuosina Catharina on koonnut lehden ja taittanut sen itse. Hallituksen jäseniä on kahdeksan ja roolit ovat samanlaiset kuin Suomessakin: puheenjohtaja, sihteeri, varapuheenjohtaja, rahastonhoitaja, kaksi varsinaista jäsentä ja kaksi varajäsentä.

SONY DSC

Aaseja alkaa saapua näyttelypaikalle kesän 2015 näyttelyyn.

Tapahtumien osalta toiminta on samankaltaista kuin Suomessa. 1986 aasiyhdistys järjesti Tukholman keskustassa suuren aasipäivän. Markkinointi onnistui hienosti  ja lehdet tekivät ennakkojuttuja aaseista. Yleisöä tuli valtavasti. Aaseja oli paikalla noin kymmenen. Vuosikymmen myöhemmin tapahtuma järjestettiin uudestaan Tukholmassa, mutta tällä kertaa ennakkotiedotus ja uutisvinkit lehtiin eivät tuottaneet yhtä hyvää tulosta ja väkeä tuli murto-osa edelliskertaan verrattuna.

Aasit tuntuvat herättävän yhtä paljon kiinnostusta sekä Ruotsissa että Suomessa. Osallistujia aasipäiville olisi runsaasti, jos vain tieto tapahtumasta saavuttaisi yleisön.

Normaalit kilpailupäivät järjestetään aasinomistajien luona tai he järjestävät ne sopivissa paikoissa. Pari kertaa yhdistyksen historian aikana paikka on jouduttu vuokraamaan. Myös Catharinan luona on järjestetty aasinäyttelyitä, viimeksi kun yhdistys täytti 25 vuotta 2005. Catharina oli valmistanut puolen tunnin esityksen musiikkeineen, jossa hän esitteli aasien historiaa Ruotsissa.

Kesänäyttelyn ja jäsenlehden lisäksi Svenska Åsneföreningen on järjestänyt pari kertaa vuodessa aasitapaamisen jonkun aasinomistajan luona. Näihin tullaan ilman omia aaseja. Suosio vaihtelee paljon ja on käynyt niinkin, että tapaamiseen on saapunut vain yksi ihminen. Tapaamisia voi järjestää kuka tahansa, myös jäsenet hallituksen ulkopuolelta.

Leirejä ei ole varsinaisesti järjestetty, tosin kerran Catharina kutsui aasinomistajia luokseen ennen leiriä harjoittelemaan kilpailuluokkia jo etukäteen. Hänen luonaan oli myös mahdollista yöpyä, niin aasit kuin ihmisetkin. Vain yksi aasinomistaja saapui aasinsa kanssa.

”Aika saattaisi toisaalta nyt olla toinen ja kysyntää leireille voisikin olla”, Catharina miettii.

Aasinäyttelyn paikka kiertää viiden vuoden syklillä. Kerran viidessä vuodessa näyttely on pohjoisessa, muut paikat ovat etelässä, missä suurin osa aaseistakin on. Pohjoisen näyttelyyn on osallistunut yleensä vain viisi aasia, etelässä 10-15.

SONY DSC

Näyttelyiden tuomari vaihtelee. 2015 tuomari oli lisäksi pukeutunut kilttiin!

”Olemme järjestäneet myös erilaisia teemapäiviä. Kerran meillä oli teemana western ja saimme paikalle peräti neljä muulia perinteisissä lännenvarusteissa. Meillä oli esitys kuormasatulan lastaamisesta ja tietenkin tyyliin sopivia kilpailuluokkia”, Catharina kertoo.

Toiminnassamme on paljon samaa ja paljon myös erilaisuutta. Kun me Suomessa olemme lähteneet alusta asti isosti liikkeelle houkutellen yleisöä paikalle runsaasti, tehdään Ruotsissa asioita erityisesti jäsenille ja pienemmässä mittakaavassa. Toisaalta Ruotsissa aasien määrä on kasvanut pikkuhiljaa, eikä aasien suosiossa ole ollut samanlaista buumia kuin Suomessa tällä hetkellä. Buumi alkoi yhdistyksen perustamisen jälkeen, kun “kaikki” halusivat aasin itselleen. Suomessa aaseja on myös ollut hyvin tarjolla.

Toivottavasti pystyimme jättämään ideoita toiminnastamme Ruotsiin. Itse saimme ainakin paljon uusia ajatuksia ja rohkeutta jatkaa tällä linjalla, onhan Ruotsinkin yhdistys jo 35-vuotias ja edelleen näyttelyihin tulee uusia aaseja omistajineen!

Svenska Åsneföreningen

Teksti ja kuvat: Kaisa Määttänen

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s