Aasit Egyptissä 1907

Luonnon ystävä lehti ilmestyy nykyään Luonnon tutkija nimellä. Vanhoja numeroita voi selailla kansalliskirjaston digiarkistoista josta tämäkin juttu löytyi. Lehdessä oli vain yksi kuva, loput on kaiveltu Wikimedia commonsista. Kuvien yhteydessä on niiden kuvaajat ja mahdollinen kuvateksti. Kuvat ovat samalta ajalta kuin juttukin.

Julkaistu Luonnon Ystävä-lehdessä 12/1907. Teksti: U.S –s.

Aasi.

Olemme tottuneet aasia halveksimaan ja erottamattomasti liittämään siihen käsitteen ”laiska”. Tämä onkin aivan paikallaan, jos ajattelemme Etelä-Euroopan, esim. Italian ja Kreikan, aaseja. Siellä aasit todellakin ovat pieniä, hitaita ja vaivaisia eläimiä, jotka eivät voi herättää meissä muuta kuin sääliä, kun näemme miten omistaja sälyttää uskomattoman suuren taakan epämukavalle puiselle satulalle, taikka miten kaksi täysikasvuista miestä istuu saman aasin selässä, ja jalkansa miltei maahan asti ulottuvat eläimen kiiveskellessä henkensä kaupalla kivistä vuoripolkua myöten.

kuvia_egyptista

Tämä kuva oli alkuperäisen jutun yhteydessä., kuvan on ottanut siis artikkelin kirjoittaja.

Mutta kun Egyptiin tulemme,saamme heti ihan päinvastaisen käsityksen aaseista. Täällä se on aivan kuin toinen eläin: suuri, kaunis ja nopea. Itse asiassa onkin Egyptissä aina ikivanhoista ajoista saakka ollut erityinen aasirotu, joka sanfen huomattavassa määrässä eroaa tavallisesta syyrialaisesta ja eurooppalaisesta aasista. Paitsi egyptissä tavataan tätä samaa rotua Arabiassa sekä paikoitellen Persiassa, Mesopotamiassa ja Syyriassa. Yleensä arvellaankin aasien polveutuvan kahdesta eri villistä kantamuodosta: puheenalaisen arabialais-egyptiläisen Asinus onager’ista, joka vielä meidän päivinämme elää villinä monin paikoin Syyrian ja Afganistanin välisillä seuduilla, kaikkien muiden itä-afrikan aroilla tavattavasta Asinus taeniopus-lajista.

COLLECTIE_TROPENMUSEUM_Ezeldrijvers_in_Egypte_TMnr_60039416

Collectie Stichting Nationaal Museum van Wereldculturen, noin 1900-1915, alkuperäinen kuvaaja tuntematon

Anes_et_+óniers_(1889)_-_TIMEA

Gléon, Delort dem, 1889

Koko rakenteeltaan on egyptiläinen aasi sirompi kuin eurooppalainen. Se on suurempi ja väkevämpi aivan huomattavassa määrässä. Väriltänsä se on melkein puhtaasti valkea, joskus vaalean tuhkanharmaa. Tuo tunnettu aasin selässä oleva musta risti, on kokonaan hävinnyt tai ainakin se esiintyy hyvin epäselvänä. Tavallisesti hoitavat egyptiläiset aasejansa hyvin, niin että on todellinen nautinto niitä katsella. Koristellessaan niitä he eivät tyydy ainoastaan siihen, että ripustavat satuloihin, ohjaksiin y. m. kaikenlaisia helyjä. Melkein jok’ikinen ratsuaasi Egyptissä on kaunistettu vielä sillä lailla, että raajojen, kaulan, usein koko muunkin ruumiin karvat ovat osaksi leikatut ihan lyhyiksi, osaksi jätetyt pitkiksi, joten on muodostunut mitä erilaisimpia sirotekoisia kuvioita ja malleja. Tämä aasien koristamistaito on Egyptissä hyvin pitkälle kehittynyt, yhtä pitkälle kuin konsanaan pitsin valmistustaito missään muualla.

Outside_the_Cairo_Railway_Station_The_Unemployed--Donkeys_and_Donkey-Boys._(1911)_-_TIMEA

Sladen, Douglas Brooke Wheelton, 1911

Kaikkein huomattavin ominaisuus, joka erottaa egyptiläisen aasin eurooppalaisesta, on sen nopeus ja tulisuus. Se kilpailee näissä suhteissa virkun ratsuhevosen kanssa, ja siitä syystä sen hinta onkin yhtä korkea kuin hyvän hevosen. – Joskus saa Egyptissä kyllä nähdä aasin rattaiden edessä tai suuren tavarataakan alla; mutta tämä on verrattain harvinaista, ja tavallisesti käytetään kuorman kuljettamiseen muita eläimiä, etupäässä kameleja. Vaan ratsueläimenä se on hyvin yleinen ja siihen se onkin verraton.

The_S++k-En-Nahassin,_the_Most_Beautiful,_Romantic,_and_Medi+ªval_Street_in_Cairo._(1911)_-_TIMEA

Sladen, Douglas Brooke Wheelton, 1911

(Burro,_Egypt.)

New York Public library, 1860-1920, kuvaaja tuntematon

Kun Kairossa lähtee kaupungille kävelemään, saa tuon tuostakin nähdä, varsinkin suuremmilla liikepaikoilla, jonon satuloituja aaseja. Kunkin vieressä seisoo pitkäpukuinen, ruskeaihoinen arabialaisnuorukainen, kuten kuvassa näemme. Nämä vastaavat meidän pika-ajureitamme. Mutta he eivät malta rauhassa odottaa kyytiä tarvitsevan matkustajan vihellystä niin kuin ajurit meillä, vaan nähdessään jonkun muukalaisen kulkevan ohi, hyökkäävät he kaikki hänen ympärillensä ja alkavat kilvan kovalla äänellä tarjota aasiansa ratsastettavaksi, kukin kehuen omaa eläintänsäja tahtoen pakottamalla pakottaa häntä nousemaan sen selkään. Jos tämä jollekulle heistä onnistuu, alkaa kohta kova kyyti läpi kaupungin, kautta ihmistungoksen, pitkin ahtaita mutkittelevia katuja. Todellakin maksaa vaivan pysähtyä hetkeksi katselemaan tuollaista menoa. Tyytyväisen näköisenä istuu eurooppalainen herra tai nainen, tahi vielä paremmassa tapauksessa musta neekeriherra, aasin selässä. Tämä täyttä laukkaa kiitää eteenpäin, ja heti sen kintereillä seuraa beduiini avojaloin pitkään viittaan puettuna yhtä mittaa ”jalla jalla” – pian, pian – huutaen ja kiihottaen eläintä pienellä ruoskalla. Eikä hän sitä surkuttele, että hänen täytyy hiukan hikoilla. Kuta kovemmin hän saa aasinsa nelistämään, sitä tyytyväisempi hän on – ja sitä suuremman ”bakshis’in” – rahan yli sovitun hinnan – hän toivoo saavansa määräpäähän päästyä. Jos jo on hauska nähdä tuollaista kulkua, on tietysti monin verroin hauskempi sitä itse kokea. Kyllä sellaisen matkan jälkeen halveksimisen tunne aasia kohtaan on kokonaan hävinnyt.

Zangaki._0808._Donkey_Boy_waiting_while_Tourist_inspects_Temple

Kuva: Boston Public Library

Teksti: U. S—s.

 

 

 

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s