Aasiksi syntynyt

Aasilla ei ole syntyessään kenkiä, loimea eikä riimua, kuolaimista puhumattakaan. Aasit liikkuvat paljon ja etsivät sekä nypläävät suurimman ajan vuorokaudesta. Aasit eivät asu luonnossa pienissä karsinoissa yksin, joihin ne suljetaan useimmiten yöksi tai pimeän tullen.

20150608_172145.jpg

Me ihmiset emme ehkä halua olla pimeässä ja nukumme yöajan. Harvoilla eläimillä kuitenkaan on samanlaista rytmiä ja epämukavuusalueita kuin meillä.

Miksi paljon liikkuvan eläimen olemista pitäisi rajoittaa sulkemalla se yöksi karsinaan?

Jos aasilla on tarhaseuraa, usein yöksi sekin erotetaan toiseen karsinaan. Kuitenkin se tarhakaveri on aasille sen omaa laumaa ja on melko stressaavaa erottaa laumaeläin laumastaan.

Minusta on hienoa, että ihminen ja aasi voivat toimia yhdessä. Mutta suhde ei ole toimiva jos ihmisen teoilla eläimen luonnonmukainen elämä hajotetaan.

Millä tavoin vastuullinen aasinomistaja voi tukea laadukkaampaa aasin elämää.

Mielestäni ensimmäinen asia on se, ettei aasia saa pitää missään nimessä yksin. Toinen kaviokas  on parempi, kun ei mitään. Fakta on kuitenkin, ettei mikään muu korvaa toista aasia. Aasit ovat laumaeläimiä ja tarvitsevat itselleen toisen pitkäkorvaisen kaverin. Aasit muodostavat hyvinkin lujia ystävyyssuhteita. Mikään muu eläin ei puhu aasin kieltä ja kaksi aasia pystyvät viestittämään toisilleen kaiken tarpeellisen.

Pihattoelämää

Minä koen pihattoelämän parhaaksi vaihtoehdoksi.

Kun aasit ovat ulkolämpötiloissa ne kasvattaa karvaansa sen mukaan. Syksystä asti olleet aasit kasvattavat kyllä kunnollisen talvikarvan, jopa niin hyvän, että vielä heinäkuussa on villapöksyt jäljellä 😉 Tarkenemisen suhteen ei ole huolta. Paksu pörröinen karva on paljon parempi, kuin loimitus.

Aasilla ei ole luonnostaan rytmiä, päivät ulkoillaan ja yöt nukutaan sisällä teljettyinä.

Meillä käydään pihatossa nukkumassa sekä torkkumassa pitkin päivää. Yöllä käydään syömässä ja nukutaan.

Oli ulkona mikä sää tahansa pääsee aasi aina suojaan niin tuulta, lunta kuin vettäkin.

Myöskään ihmisen ei tarvitse olla niin riippuvainen sisään- ja ulosmenoaikojen suhteen.

Mitä enemmän aasilla on valinnanvaraa sitä mielekkäämpää sen eläminen on.

2

2016-01-01-17-21-29.jpg

Meillä nukutaan niin aamusta kuin päivälläkin.

Aasin reviiri eli tarha

Ihmisen rajaama alue ei ole vain aasin tarha vaan se on aasin elinympäristö ja sen reviiriä. Aasit ovat kuivalta maalta kotoisin. Suomen maaperä ei ole otollisin niiden kavioille. Aasin terveys heijastuu pitkälti kavioiden hyvinvoinnista. Kaviot määrittelee aasin liikkeen ja niiden täytyy kannatella aasin painoa.

Tarhapohjan vaihtelevuus on rikkautta. Ensimmäinen tärkeä asia on, että aasilla tulisi olla aina mahdollisuus olla kuivalla. Suomessa se voi olla hankalaa, kun jossain vaiheessa kaikki on mutavelliä. Jos sinulla ei ole metsäpohjaista tarhaa tai muuten hiekkaista maaperää on lähes pakko muokata pohjaa. Suodatinkangas sekä paksu kerros hiekkaa sekä sepeliä olisi paras vaihtoehto. Ainakin niille alueille missä tarhassa on eniten kulutusta. Meillä aasit makoilevat kesällä hiekkaisella alueella. Ajoimme karkeaa soraa pihaton lipan edustalle toissa kesänä. Kuitenkin savimaalla ilman kangasta sateiden tullen savi nousee soran päälle ja taas on märkää mutaa. Uusi pihattotalli valmistui vuoden 2015 lopulla ja sen edustalle ajettiin paksu kerros hienoa hiekkaa joka on pysynyt hyvänä. Olen suunnitellut vuodelle 2016, josko pihattojen edustan laatottaisi tai valaisi betonilla, jolloin olisi aina kuivaa ja tasaista kavioille.

20151029_121107.jpg

Uude npihaton edustalle ajetulla hiekalla oli mukava hyppiä myös esteitä.

Ruokinta

Aasithan tarvitsevat niukkaravinteista ruokaa. Kuivaheinä ja/tai olki ovat parhaita aasille.

Meillä aasit saavat kuivaheinää kerran tai kaksi päivässä riippuen kelistä ja olkipaali niillä on aina saatavilla verkotettuna. Kivennäiskivi sekä suolakivi ovat aina saatavilla pihatossa. Aasi osaa itse säädellä kivennäisen ja suolan tarvettaan. Esimerkiksi kesähelteillä suolaa ja kivennäistä kuluu todella paljon. Lauma saa siis itse säädellä, koska haluavat syödä ja koska nukkua. Lämmön tuottamiseen etenkin talvella tulisi ruokintavälien olla lyhyet.

Mihin ruokkia?

Pihattotalleissa viimeinen vaihtoehto olisi sisälle koppiin. Sinä ruokkijana saat pienillä teoilla aktivoitua aasin. Itse en koe sisälle koppeihin ruokkimista hyväksi, koska se passivoi aasia.

Meillä on pihattokopin edustalla avoin lippa. Itse ruokin lipan alle, jos sataa tai on huono sää. Muuten pyrin ripottelemaan heinän pitkin tarhaa, koska silloin tulee liikettä ja luonnomukaista liikkumista ruuan perässä. Yksi syy miksen ruoki pihattojen sisälle on, että se on rauhoitettua aluetta. Yleensä laumassa on aina yksi selkeämpi johtaja, joka saattaa ainakin ruoka-aikaan komentaa muita ja ottaa tilaa itselleen ruuan kanssa. Sisälle ruokittaessa saattaa käydä niin, että johtaja valtaa tilan ja muut joutuu olemaan ulkopuolella.

20151228_105426.jpg

Kuvassa heinää on ripoteltuna tarhaan eikä lipan alle. Kovien pakkasten tullen Tuittu sai poikkeuksellisesti päiväksi loimen, koska paleli.

Heinäverkot

Pienireikäiset verkot ovat hyviä, koska se hieman hidastaa ruuan syömistä ja ruokaa riittää pidemmälle ajalle. On kuitenkin muistettava, että on väliä roikkuuko verkko ylhäällä vai alhaalla. Luonnollinen asento ruokailuun on pää alhaalla. Jos verkko on korkealla tulee usein turhia lihasjumeja. Korkeus kannattaa säätää omalle aasille sopivaksi.

Myöskään maahan ruokkiminen ei aina ole hyväksi, ainakaan jos maaperä on märkää.

Ruokintakatos

On hyväksi todettu, koska sateellakin on suojaisa paikka jossa syödä.

20151028_132902.jpg

Katoksen alla ruokailemassa, tarjolla on kauranolkea. Nykyisin verkotettuna.

Laiduntaminen

Rehevät heinälle kylvetyt laitumet pitäisi kieltää aaseilta. Aasit lihoavat helposti ja saavat kavio- sekä ähkyoireita herkästi. Itse haluan taas antaa aaseille sen luonnonmukaisen puuhan ja ruuan etsimisen mahdollisuuden. Meillä on luonnonlaidunta jossa kasvaa erilaisia kasveja.

Tiesithän, että useat kasvit ovat terveysvaikutteisia yrttejä eläimille, miksei ihmisillekkin.

20150816_121143.jpg

Lauma laiduntamassa.

20150928_175619.jpg

Syksylläkin riitti vielä puuhaa.

Vesipiste

Aasit ovat todella tarkkoja veden puhtaudesta ja lämpötilasta. Sitä voi miettiä, haluaako tarhaan asetella kaiken lähekkäin, vaiko aktivoida kaviokasta, kun vesi ja heinä ovat etäällä toisistaan. Etenkin laumassa on vesipaikan oltava esteetön, että kaikki pääsevät juomaan. Talvella veden tulisi olla lämmintä ja taas kesällä viileää. Aasit jättävät helposti juomatta, jos vesi ei miellytä.

20150827_103708.jpg

Aasit odottelevat raikasta vettä. Kesällä vanhassa ammeessa vesi pysyy viileämpänä, kuin muovisessa astiassa.

20160112_121555.jpg

Talvella kannetaan eristettyyn saaviin lämmintä vettä.

Varusteet

Riimu on ehkä ensimmäinen varuste mikä tulee mieleen. Tarvitseeko aasi riimua jatkuvasti päähänsä? Se ei ole sille itselleen luonnollinen eikä luultavimmin kovin mieluisa. Meillä aaseilla ei ole riimuja päässä, kuin lenkille lähdettäessä ja silloinkin usein kuolaimettomat suitset. Jos syy miksi aasilla on riimu tarhassa on se, että se nopeuttaa sen sisälle viemistä tai kiinniottoa on syy melko itsekäs. Jos aasi ei anna sinulle kiinni tarhassa sille on jokin syy ja silloin aasin ja ihmisen suhteelle kannattaisi tehdä jotain.

Kuolaimet. Miksi aasille tai hevoselle pitää laittaa rautaa suuhun? Siksi, että se kuuluu ihmisen kehittämään varusteeseen ja aina on ollut niin. Minun mielestä on etova ajatus, että laitamme rautaa eläimen suuhun, siksi että voimme ohjata sitä paremmin, eli ts. vetää suusta haluamaan suuntaan. Aasit osoittavat herkästi mieltään, mitä enemmän sinä alat komentamaan sitä se ei ainakaan halua tehdä asiaa. Jos tuntumasi on aasin suussa ja sen mielestä se on inhottavaa heikkenee sen motivaatio tekemiseen. Kuolaimettomat suitset toimivat paremmin aaseilla, koska vähemmän painetta, sitä paremmin homma toimii aasin kanssa.

Loimitus. Loimikaan ei ole aasilla syntyessään. Aasi kasvattaa karvansa kyllä kelien mukaan ja kovilla pakkasillakin pärjää ilman loimea. Poikkeustapaukset jolloin aasia ei saa kuivaksi muuten tai se selkeästi palelee on asia erikseen ja silloin loimituksesta on apua. Loimi painaa karvaa lyttyyn, jolloin ilmaeristettä ei jää ja aasilla saattaa olla kylmempi loimen kanssa. Pakkasella sen sijaan että heittäisit aasille kaikki kaapista löytyvät viltit ja loimet, on parempi satsata rahaa yhteen laadukkaaseen paksuun loimeen.

IMG-20150609-WA0010.jpg

Isoimman kuin pienimmänkin kanssa mennään kuolaimetta. Tompalla eli isolla aasilla on rungoton satula.

Jokainen meistä voi käydä mielessään läpi miksi omistaa aaseja tai haluaa omistaa. Jokainen voi myös miettiä mikä on mielestään parasta aaseille. Vaihtoehtoja on rutkasti ja kannattaa kokeilla erilaisia asioita. Se, että aina on tehty esimerkiksi hevosmaailmassa näin (niin varusteiden kuin toiminnan suhteen) ei todellakaan ole aina se paras vaihtoehto. Eläimen etua ja mielekästä elämää tulisi miettiä aina ennen omaa etuaan. Pääsääntöisesti eläimet ovat ihmisten käsissä hyvin alistetussa roolissa ja luonnonmukaiseen elämään verraten niillä on hyvin vähän valinnanvaraa. Mitä enemmän annat eläimellesi mahdollisuuksia valita sitä parempi ja toimivampi teidän suhteenne on. Aasi antaa sinulle hyvin paljon, mutta sinun tulee ansaita se.

20150714_151614.jpg

Usvalla meni pari vuotta siihen, että se jäi makuulleen minun tullessa lähelle. Syvällinen luottamus vaatii pitkän ajan.

Teksti ja kuvat Tuike Ikola

Aasiyhdistys julkaisee eri kirjoittajien blogitekstejä Aasiblogissaan. Tämänkertaisen jutun kirjoitti Tuike Ikola Vihdistä. Laita oma juttusi ja kuvat sähköpostilla osoitteeseen aasiyhdistys@gmail.com

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s