”AIKA ÄKÄPÄITÄ OLIVAT” – Bertta, Arska ja Nuppu Mäntsälästä

Esittele itsesi ja aasisi meille

Olen Marjo, yltiöpäinen eläkeläinen Mäntsälästä, ja toteutin pitkäaikaisen unelmani muutama vuosi sitten hankittuani aaseja onnekkaan sattuman kautta. Omistan kolmen aasin lauman. Bertta (Berta) on v. 2002 Tanskassa syntynyt valkoharmaa tamma-mamma. Bertta on varsonut useasti, minun omistuksessani kerran. Bertta on konkarina laumani pää. Laumaan kuuluu myös Bertan poika Arvid, Arska (Lunda’s Arvid), joka on v. 2010 syntynyt kimo ruuna. Arvid on värinsä vuoksi sekoitettu joskus poniin. Vuonna 2011 syntyi tummanruskea kaunis tammavarsa Nuppu (Katilan Nuppu). Kaikki kolme aasia ovat säkäkorkeudeltaan n. 100-110 cm.

aasiblogi01

Lunda’s Arvid, Berta ja Katilan Nuppu

Mistä läysit juuri nämä aasit ja päädyit niiden omistajaksi?

Kesällä 2010 kävin Halkian kotieläinpihalla katsomassa eläimiä ja tutustuin tilan aaseihin ja omistajaan. Olen aina ollut kiinnostunut aaseista ja avustin tilanpitäjää eläinten hoidossa. Tilalle oli tullut aaseja Loviisasta. Kesällä 2011 tarjoutui mahdollisuus ostaa tilan kaksi aasia, Bertta ja Arvid, tilanomistajan pitovaikeuksien vuoksi, ja pitkäaikainen haaveeni toteutui. Aasit saivat asua tilalla seuraavaan kevääseen, siihen asti kunnes puitteet omalla tilallani saatiin valmiiksi aasien vastaanottamiseksi. Kesäkuussa 2012 ”tytöt” muuttivat uuteen kotiin pihatolliselle kesälaitumelle, ja Arvid tuli hieman myöhemmin iltapäivällä, käytyään ruunauksessa Saaren eläinklinikalla ensin. Kesän ja syksyn aikana rakennettiin aaseille talli omalle pihalleni.

aasiblogi02

Mitä teette tai harrastatte ja mitä suunnitelmia on tulevaisuudessa?

Pääasiassa aasit ovat lemmikkejä, terapiaeläimiä itselle ja lähipiirille. Lapsenlapset ja naapurin lapsen ovat ratsastaneet Bertalla ja Arvidilla, ja Bertalla voi myös ajaa kärryjä tai rekeä. Olemme osallistuneet vanhusten palvelutalon kesäkauden avajaisiin, seurakunnan koululaisille järjestämään adventtijuhlaan ja paikallisen eläinyrittäjän avoimet ovet -tapahtumaan. Aasit ovat olleet paikalla rapsuteltavina. Olemme osallistuneet kerran aasiyhdistyksen valtakunnalliseen avoimet ovet – tapahtumaan, ja tilani on ollut paikallisenliikuntakerhon sekä vanhusten palvelutalon virkistystoiminnan vierailukohteena. Olemme järjestäneet erilaisia talvitapahtumia, kuten laskiaisrieha, lasten syntymäpäivät sekä jouluevankeliumi-polku. Tyttäreni on valmistunut Ypäjän hevosopiston ja Turun yliopiston sosiaalipedagogisen hevostoiminnan ohjaajaksi täydennyskoulutuksesta v. 2015. Hän on käyttänyt aaseja lasten ja nuorten syrjäytymistä ehkäisevässä kuntoutustoiminnassa. Tällä hetkellä on suunnitteilla yhteistyö kunnan sosiaalitoimen kanssa lasten ryhmämuotoisesta toiminnasta.

aasiblogi03

Adventtijuhlassa Pornaisissa (entinen laumakaveri Lotte sekä Arvid)

Voitko kertoa jonkin tapahtuman tai sattumuksen yhteiseltä taipaleeltanne, joka kuvastaa parhaiten aasejasi?

Aasinomistusurani alkutaipaleella Bertta ja Nuppu asuivat Halkiassa ja kulkivat loppusyksyn ja talven vapaana tallin piha-alueella pysytellen tallin lähimaastossa. Aaseilla oli heijastimet, joiden avulla ne löytyivät taskulampun valossa helposti, ja ne kulkivat perässäni kiltisti talliin. Jostain syystä uudessa kodissaan aasit ovat olleet hanakampia lähtemään karkureissuille eikä hyötypuutarhan vuoksi vapaanapitoa ole edes kokeiltu. Uuteen kotiin muutettuaan aasini tulivat jopa kuuluisiksi karkureissuistaan. Yöllinen ukonilma säikäytti lauman ensimmäisenä kesänä, niin että ne tulivat laitumen portista läpi ja lähtivät aamuyön tunneilla omille teilleen. Aasit löytyivät ohikulkijoiden ja naapureiden avustuksella muutaman kilometrin päästä kyläkoulun ja kyläkaupan liepeiltä. Autolla liikkunut ohikulkija oli napannut valokuvan, joka päätyi Iltalehden (29.7.12) nettisivuille otsikolla ”Aika äkäpäitä olivat”. Ohikulkija oli yrittänyt ottaa aaseja kiinni, mutta ne olivat mieluummin nauttineet vapaudesta. Yhden jos toisenkin kerran naapurit ovat olleet korvaamattomana apuna aasien karkureissujen vuoksi. Nyt on kaikki portit varustettu tupla- ja triplalukoilla ja muutkin karkaamismahdollisuudet on poistettu, joten aasit ovat pysyneet omilla mailla.

aasiblogi04

Entä onko taipaleenne aikana tullut vastaan mitään ongelmatilanteita ja miten olette selvinneet niistä?

Herkkusuina pullukoina aasini ovat persoja makupalojen perään, ja ovat tulleet kaksi kertaa karsinasta käytävälle ja saaneet rehulaarin kannen auki (tämä oli ennen triplalukkoja). Tästä seurasi huolestunutta vatsanäänten kuuntelemista, suolaveden juottoyrityksiä, liikuttamista ja kakkakikkareiden tunnistusyrityksiä sen selvittämiseksi, olivatko kaikki aasit kakanneet. Myös kavioiden vuolemisen kanssa oli aluksi haasteita. Ensimmäinen vuolija ei saapunut aina lupaamanaan aikana vuolemaan, ja toinen vuolija vuoli kavion virheasennon. Lopulta löytyi nykyinen luottovuolija joka sai virheasennon korjattua ja on hoitanut aasieni kaviot siitä lähtien. Asiakassuhde on tullut niin tutuksi, että kyseinen kengittäjä saattaa tilaamatta ilmoittaa liikkuvansa samalla suunnalla ja tulevansa vuolemaan jos vuolemisaika on lähellä. Lisäbonuksena vuolijan vaimo on eläinlääkäri, joka on hoitanut kerran hampaiden raspauksen.( Nykyisin äitiysvapaalla). Aaseille sopivat varusteet (satulat, suitset, valjaat ym.) ovat olleet kiven takana, ja olemme joutuneet toteamaan, että pitäisi osata itse tehdä tai tilata kalliita varusteita mittatilaustyönä.

aasiblogi05

Nuppu ja Berta

Mikä on tärkein asia minkä olet oppinut aasinomistajana? Entä minkä neuvon antaisit sellaiselle, joka on juuri hankkinut ensimmäisen aasinsa?

Aasit ovat aivan ihania eläimiä ja erilaisia käsitellä kuin hevoset. Hevonen tekee usein miellyttämisen halusta ihmisen toiveiden mukaan, aasi tekee, jos sitä huvittaa. Tai jos siitä on aasille jotakin hyötyä. Viisas eläin siis. Uudelle aasinomistajalle haluaisin sanoa, että aasista saat sen pitkäikäisyyden vuoksi elinikäisen ystävän. Aasin pitkä ikä on syytä muistaa, koska siihen liittyy vastuu ja sitoutuminen, jottei aasista tule omistajia tiuhaan vaihtava kiertolainen. Aasin hoidossa muistuttaisin kaviohuollon tärkeydestä sekä lihavuuden ennaltaehkäisemisestä, koska olen joutunut toteamaan, että aasin laihduttaminen on todella vaikeaa. Olen yrittänyt keventää ruokavaliota jättämällä rehut kokonaan pois ja tarjoamalla veden ja kivennäisen lisäksi korsipitoista (ns. laihaa) heinää ja olkea syötäväksi pienisilmäisestä heinäverkosta.

Teksti ja kuvat: Marjo Yltiö ja Tuija Yltiö

***

Esittelemme Aasiblogissa ihan tavallisia aaseja omistajineen. Kuka tahansa voi osallistua ja lähettää esittelyn omasta aasistaan/aaseistaan. Julkaisemme tekstejä sitä mukaa kun saamme niitä. Lue kysymykset ja kuvien ohjeet täältä.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s