Esittelyssä herkkä muulineiti eli Muuli

Esittele itsesi ja muulisi meille

Olen Kaisa Määttänen Järvenpäästä ja Suomen Aasiyhdistyksen puheenjohtaja. Muulini on kolmivuotias espanjantuontitamma viralliselta nimeltään Buena Chica ja kutsumanimeltään Muuli. Rakkaalla lapsella on monta nimeä kuten Mulbero, Mulbe ja Mulbi. Podin pitkään akuuttia pitkäkorvapulaa ja viimein kolmekymppisenä (tasan, maksoin muulin syntymäpäivänäni) pystyin toteuttamaan unelmani.

Muulin säkäkorkeus on noin 145 cm ja väriltään se on tummanruunikko. Sillä on otsassa pieni tähden aihe, tai sitten se on joskus saanut siihen osuman.

muuli11

Mistä löysit juuri tämän muulin ja päädyit sen omistajaksi?

Tein pitkään pohjatöitä etsien muulia ulkomailta, koska Suomesta sellaista ei ollut mahdollista ostaa. Punnitsin myös vaihtoehtoa että olisin liisannut hevostamman ja teettänyt sillä muulivarsan, mutta siinä olisi ollut paljon riskejä ja muuttuvia tekijöitä.

Otin yhteyttä Suomen iberianhevosyhdistykseen koska he etsivät pyynnöstä hevosia Espanjasta ja tiesin että Espanjassa on myös paljon komeita muuleja. Laitoin heille listan millaista muulia etsin ja sain myöhemmin tietoa kahdesta eri vaihtoehdosta joista toinen lopulta saapui minulle Suomeen tämän vuoden helmikuussa.

muuli33_super

Mitä teette tai harrastatte ja mitä suunnitelmia on tulevaisuudessa?

Tällä hetkellä vasta tutustumme toisiimme, mutta koko ajan menemme eteenpäin. Muuli suhtautuu hyvin epäluuloisesti kaikkeen ratsastukseen liittyvään, tai satulaa se pitää hyvin selässä mutta jos satulaan yrittää kiivetä ihminen, se katoaa paikalta. Teemme joka kerta talutusharjoituksia ja siedätän sitä itseeni. Aluksi kaikki koskettaminen oli sille maailman suurin rankaisu, nyt voin jo taputtaa sitä hellästi kaulalle eikä se lähde karkuun. Toimimme aina aidatulla alueella, tarhassa tai kentällä mutta toivon että pääsemme kävelylle myös pihan ulkopuolelle vielä tämän kesän aikana.

Arjen asiat sujuvat jo melko hyvin minun kanssani, seuraava vaihe on saada Muuli toimimaan hienosti myös vieraiden ihmisten käsittelyssä jotta se huomaa että kaikki ihmiset toimivat melko samalla lailla eikä meissä kaksijalkaisissa ole mitään pelättävää.

Tulevaisuuden haaveissa olisi tehdä Muulista monitoimimuuli, jolla voisi ratsastaa ja ajaa.

muuli56

 

Voitko kertoa jonkin tapahtuman tai sattumuksen yhteiseltä taipaleeltanne, joka kuvastaa parhaiten muuliasi?

Kun Muuli oli ollut pari kuukautta Suomessa, olin saanut sen opetettua nostamaan hienosti etukaviot ja olin pystynyt niitä raspaamaan itsekin. Oli kuitenkin selvää että kengittäjä on kutsuttava koska itse en osaa kuin pitää niitä lyhyinä kunhan ne ovat ensin oikeassa mallissa. Anne Nuutinen, aasinomistaja ja kengittäjä, saapui onneksi apuun. Etukaviot menivät ihan hyvin mutta takakaviot eivät. Siinä vaiheessa Muulille oli vielä kauhistus jos joku ihminen koski sitä takapäähän, se singahti käytävällä niin eteen kuin pääsi ja veti häntänsä koipien väliin. Vuolu oli kuitenkin hoidettava alta pois.

muuli04

Olin nähnyt kuinka muuleille on laitattu naru vuohisen ympärille ja nostettu kavio sillälailla ilmaan. Tuumasta toimeen, naru jalkaan ja minä nostin. Se potkiskeli hieman mutta piti jalkansa paikoillaan ja Anne pääsi ottamaan kavioista hieman. Toinen puoli onnistui samaan tapaan, onneksi takakavioissa ei paljoa otettavaa ollutkaan.

Tähän asti olin itsekin ollut hieman ongelmissa takakavioiden kanssa, se ei halunnut että sitä kosketaan taakse ja niiasi niin että meinasi kaatua syliin. Mutta tämän vuolukerran jälkeen sain takakaviot nostettua hyvin itsekin ja olen niitäkin saanut itsenäisesti raspattua.

Eli kun uusi asia saadaan liikoja stressaamatta hoidettua, tavalla tai toisella, apuvälineillä tai ilman, on se Muulille seuraavalla kerralla ihan helppo nakki.

muuli20

Entä onko taipaleenne aikana tullut vastaan mitään ongelmatilanteita ja miten olette selvinneet niistä?

Alkutaipaletta varjosti yksi todella iso ongelma. Muulia ei meinannut saada millään kiinni ja se viettikin monta yötä tarhassa ihan vain siksi, että en saanut sitä kiinni. Se pelkäsi ihmisiä todella paljon eikä antanut ottaa riimusta kiinni.

Ongelma lähti ratkeamaan sillä, kun Meredith Hodgesin (kuuluisa yhdysvaltalainen aasien ja muulien kouluttaja) neuvoilla latasin vyölaukun täyteen kauraa. Se oli onneksi sellainen superherkku että Muuli alkoikin karkuun juoksemisen sijaan kävellä luokseni ottamaan kauraa! Muutin myös omaa taktiikkaani niin, etten enää jahdannut Muulia askeltakaan ettei se opi että ihmistä on okei kävellä tai juosta karkuun. Nykyään voin jo irtojuoksuttaa Muulia kentällä ja omalla kehollani määrätä suunnan ja vauhdin, mutta kun pysähdyn, tulee muuli joko suoraan luokse ottamaan kauraa tai ainakin seisoo paikoillaan kun kävelen sitä kohti ja otan sen kiinni.

muuli36_super

Samaan aikaan minun ja Muulin luottamus on parantunut huimasti, vaikka olenkin sen mielestä ehkä pelkkä herkkuautomaatti. Joskus tulevaisuudessa se alkaa ehkä nauttia myös rapsutuksista, jolloin voin palkita sitä niillä ja kauravyölaukusta on mahdollista luopua.

Mikä on tärkein asia minkä olet oppinut muulinomistajana? Entä minkä neuvon antaisit sellaiselle, joka on juuri hankkinut ensimmäisen aasinsa tai muulinsa?

On tärkeää tutustua omaan pitkäkorvaan kunnolla, samalla se saa tutustua omistajaansa rauhassa. Kaikki etukäteen tehdyt suunnitelmat kannattaa heittää romukoppaan ja edetä täysin muulin ehdoilla. Ensin laitetaan perusasiat kuntoon ja sitten vasta ”harrastetaan”. On paljon tärkeämpää että muuli on kauniisti harjauksessa ja nostaa kaviot kuin että se hyväksyy ratsastajan selkäänsä koska 90% ajasta on kuitenkin niitä arjen asioita sen kanssa.

muuli31

Jos muuli on herkkä ja reaktiivinen ja pelkää ihmistä, on ihmisen tehtävä olla rauhan tyyssija jota muulin ei tarvitse ollenkaan pelätä. Jos se taas on liiankin rohkea ja jyrää mihin haluaa, on ihmisen kerättävä kaikki energinasa ja herätelvätä muulia että ”Et muuten varmasti tule päälle”. Kaikki riippuu muulista/aasista ja ihmisen on vain osattava lukea eläintään ja toimittava sen mukaisesti. Myöhemmin sekä arkajalka että jyrä voivat olla ihan samanlaisia käsitellä eikä ulkopuolinen osaa sanoa että niiden kanssa on aloitettu eri lähtökohdista.

Minulle on monesti sanottu tämän muuliprojekin aikana että minulla on todella paljon kärsivällisyyttä. Mutta en tottapuhuen olisi voinut toimia mitenkään muuten kuin kärsivällisesti odottaen että Muuli uskaltautuisi lähemmäs minua. Nyt kun suhde muulin kanssa on jo paremmalla tolalla, voin jo hieman vaatia siltä asioita eikä suurin osa ajastani mene enää siihen että vakuutan sille olevani ihan hyvä ja luottamuksen arvoinen tyyppi.

Eli kärsivällisyys, sitä varmasti on itse kullakin joka pitkäkorvan hankkii. Pitää vain odottaa rauhassa että suhde paranee. Sen kyllä huomaa kun aivosolu löytää toisen muulin päässä ja yhtäkkiä se onkin kiltti jokapaikanhöylä. Sen vain pitää huomata että sinä olet ihan mukiinmenevä tyyppi.

muuli46

Voit lukea Muulista lisää blogistani, Muuliprojekti.

Teksti Kaisa Määttänen, kuvat Katri Määttänen


Esittelemme Aasiblogissa ihan tavallisia aaseja omistajineen. Kuka tahansa voi osallistua ja lähettää esittelyn omasta aasistaan/aaseistaan. Julkaisemme tekstejä sitä mukaa kun saamme niitä. Lue kysymykset ja kuvien ohjeet täältä.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s