Esittelyssä aasiruuna Petteri

Esittele itsesi ja aasisi meille

Olen Hannamari, neljän lapsen kotiäiti Sulkavalta, jolle on syystä tai toisesta kertynyt iso liuta eläimiä. Aasit kiehtoivat jo monta vuotta ennen ensimmäisen (ja tällä hetkellä vielä ainoan) aasin hankintaa. Mitään kokemuksia ei kavioeläimistä ollut entuudestaan. Hyppäsin siis ”puikkoihin” ihan puskasta. Vanhin tyttäreni aloitti ratsastusharrastuksen ja vähitellen syttyi ajatus oman ponin hankkimisesta. Ja jos tytär saisi ponin, niin äiti saisi aasin. Niinpä meille saapui marraskuussa 2013 Petteri-aasi, 12-vuotias noin 110 cm korkea mustankirjava ruuna.

petteri09

petteri02

Mistä löysit juuri tämän aasin ja päädyit sen omistajaksi?

Olin jo pidemmän aikaa haukan lailla kurkkinut myynti-ilmoituksia. Kävin Kouvolassa katsomassa kahta aasia ja seuraavana päivänä sitten ajoin Juankoskelle katsomaan Petteriä sekä kaveriaan Poitou-aasi Lindaa. Petteri ei sykähdyttänyt sitten yhtään ja vielä vähemmän iso poitou. Tytölle oli kuitenkin poni jo löytynyt ja eihän toista voi ilman kaveria ottaa… Niinpä sovimme Petterin silloisen omistajan kanssa, että Petteri muuttaisi yksinään meille. Poitou jäisi vanhaan kotiinsa. Mieheni kävi hakemassa aasin ja otti edellisen omistajan pyynnöstä työntöapua mukaan. Kaksi raavasta miestä sekä vetoapu eteen (entinen omistaja) tarvittiin aasin saamiseksi kärryyn. Tässä vaiheessa myynti-ilmoitukseen siis kirjoitetaan helppo lastattava… jos vaan hauiksessa riittää puhtia.

petteri01

Mitä teette tai harrastatte ja mitä suunnitelmia on tulevaisuudessa?

Petteri on lähinnä oloneuvoksena. Ponin kaverina. Pojilla (myös poni on ruuna) on viha-rakkaus -suhde, mutta ilman toista on ikävää eli hyvin tuo yhteiselo sujuu. Petteri käy kyllä ponin kanssa pienellä kentällä juoksutettavana, mutta lähinnä ottaa omia pukkilaukkoja sekä piehtarointeja. Kuolaimet sekä satula istuvat tälle aasille huonosti. Jäänyt ehkä joitain traumoja joskus… Tarkoitus olisi, että aasi sietäisi myös vähän isommat talutettavat selässään. Nyt siellä saavat mennä sellaiset alle 6-vuotiaat ilman aasin jännittymistä.

petteri05petteri11

Voitko kertoa jonkin tapahtuman tai sattumuksen yhteiseltä taipaleeltanne, joka kuvastaa parhaiten aasiasi?

Petteri on utelias ja omapäinen. Lämpenee hitaasti uusille asioilla… jos ollenkaan. Petteri pääsi karkaamaan alkukesästä, oltuaan meillä alle puoli vuotta. Olin juuri viemässä sitä talliin. Voi sitä toisen riemua ja pukittelua. Eihän se mihinkään pitkälle mennyt. Pysähtyi tallin oven kohdalla katsomaan tulenko perässä… Pukitteli pitkin pihaa ja löysi naapurin orastavan kaurapellon. Voi mitä herkkua! Mutta yhtä helposti sain sen herkkukipolla (meillä syödään kivennäinen sekä satunnaiset heppanamit aina punaisesta kauhasta) tulemaan luo sieltä pellosta. Kiltti vilpertti tuo on.

petteri03

Entä onko taipaleenne aikana tullut vastaan mitään ongelmatilanteita ja miten olette selvinneet niistä?

Petterillä oli suurta luottamuspulaa meille tultuaan. Ensimmäiset kuukaudet menivät hyvin, mutta sitten melkein kaksi kuukautta aasi testasi aika reippaasti. Meillä jyrättiin, eikä millään olisi kävelty eteenpäin. Karsinassa puri herkästi jos vaadittiin esim. peruuttamaan. Talutin lopulta aina riimusta (ilman narua) ja käsi ihan hellänä… Tarpeeksi usean toiston jälkeen alkoi kulkeminen sujua ja omat ajatukseni pirun eläimen myynnistä haihtua. Petteri on ruunattu myöhäisellä iällä noin 8-vuotiaana. Se voi näkyä noissa käytösmalleissa. En osaa varmaksi sanoa, kun kokemusta aasioreista ei ole (eikä näillä näkymin tule!)

Mikä on tärkein asia minkä olet oppinut aasinomistajana? Entä minkä neuvon antaisit sellaiselle, joka on juuri hankkinut ensimmäisen aasinsa?

Petteri on opettanut pitkää pinnaa. Sitä ei koskaan saa menettää. Aina ihan coolina, niin aasin luotto sinua kohtaan pelaa. Heiluta varpaita tai pure poskea mutta ÄLÄ HERMOSTU. Voin kuvitella aasin nauramassa turpaansa, kun omistaja pomppii POlle-sarjakuvan tyyliin pitkin pihamaata jonkin vähäpätöisen (mitä se haittaa, jos vaan EI VOI kulkea suoraan tai täytyy yön pimeyttä pelästyneenä rynniä ponikaverin karsinaan oman sijasta?) asian takia. Aina cool, niin pian aasisi pitää sinua suorastaan jumalaisena olentona (tai ainakin itse kuvittelet niin zenmäisyydessäsi).

Teksti: Hannamari Tiainen

Kuvat: Kaisa Määttänen

Esittelemme Aasiblogissa ihan tavallisia aaseja omistajineen. Kuka tahansa voi osallistua ja lähettää esittelyn omasta aasistaan/aaseistaan. Julkaisemme tekstejä sitä mukaa kun saamme niitä. Lue kysymykset ja kuvien ohjeet täältä.

petteri08 petteri07 petteri06

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s