Miksi hevosmetodit eivät toimi aasiin?

Kaikki eläimet oppivat samalla lailla, ne toistavat sellaista käyttäytymistä, joka tuottaa niille hyvää oloa. Hyvä olo voi olla esimerkiksi rapsutus, pala porkkanaa tai kyseisen koulutustehtävän loppuminen. Eläimet tekevät siis asioita joko siksi, että niiden on pakko tai siksi että ne saavat tekemisestään “palkkaa”, eli hyvää oloa. Palkka tietenkin vaihtelee eläinlajien välillä.

Kun hevosten käsittelyssä voidaan tietyissä kohdissa hyväksikäyttää niiden vahvaa pakoreaktiota, ei se toimikaan aasien kanssa. Aasi ei ole itsepäinen jästipää vaan käyttäytyy juuri, niin kuin luonto on sen rakentanut.

Jokainen on toivottavasti seuraillut aasinsa liikkumista ja käyttäytymistä, kun se on yksikseen tarhassa tai suuremmassa laumassa. Olet varmaan huomannut, että aasin liikkeet, ilmeet ja eleet ovat todella maltillisia, ainakin jos niitä verrataan hevosiin. Laumaan juuri tullut vieras aasi otetaan vastaan rauhallisesti, ellei kyseessä ole tammalaumaan tullut ori. Aasit haistelevat tulokasta rauhallisesti, eivätkä ole niin tarkkoja omasta tilastaan kuin hevoset. Aasit välttelevät konflikteja ja toisaalta niitä on vaikeampi lukea kuin hevosia, mutta jos aaseja  on mahdollista tarkkailla pitkään, pääsee jyvälle niiden kehonkielestä.

Kun hevostammat saattavat vinkua, kiljahdella ja huitoa etusillaan tutustuessaan uuteen hevoseen ja ruunatkin kesälaumassa juoksevat edestakaisin laitumella ja saattavat nousta takajaloilleen, ovat aasit hyvin eleettömiä näihin verrattuna.

nora27

Tämä aasi vältteli kuvaajaa ja meni tarhan kauimmaiseen paikkaan karkuun. Vaikka se näyttää ensisilmäyksellä rauhalliselta, niin se yrittää näyttää huomaamattomalta ja seurasi koko ajan kuvaajaa toisella korvallaan ja silmällään valmiina poistumaan paikalta.

Kiimakäyttäytyminen

Aasitammat ovat kiimassa 21-28 päivän välein ja kiima voi kestää jopa 10 päivää. Moni aasitamma on kiimassa läpi vuoden. Aasin kiima on helppo nähdä, vaikka tamma ei liruttelisikaan pieniä pissoja, se nimittäin aukoo suutaan samaan tapaan kuin pikkuvarsat ollessaan vieraiden isojen hevosten lähellä. Aasitammat myös ”astuvat” toisiaan, lauman toiset jäsenet hyppäävät kiimassa olevan tamman selkään ja kiimainen tamma seisoo paikoillaan suutaan aukoen.

Aasiruunat taas voivat astua heppi tanassa kiimassa olevia tammoja, spermaa ei tietenkään tule. Yhteistarhauksessa piilee kuitenkin riski, sillä aasiruunan siitin ei välttämättä ole kovin puhdas eikä kannata antaa sen astua tammoja ihan huvikseen kiimasta toiseen.

Lisääntymispuuhat aasien välillä ovat paljon rajummat kuin hevosilla. Astumiseen kuuluu pukittelevan aasitamman jahtaus ympäri laidunta, kunnes tamma pysähtyy ja antaa astua. Tämän jälkeen ori ja tamma asettuvat hetkeksi syömään, kunnes ori taas innostuu jahtaamaan tammaa. Jahtaamista voi tapahtua jopa 10 minuutin välein!

Aasiori voi olla turvasta ja rinnuksista aivan veressä tamman potkittua sitä. Kun tammat eivät ole kiimassa, ei orikaan niitä yritä jahdata ja astua.

kiima11

Tämä aasitamma on selvästi kiimassa ja samaan aikaan toinen aasitamma on hypännyt sen selkään ja puree valkoista aasia selästä, aivan kuten aasiori tekisi.

Taistele tai pakene ja jähmettyminen

Hevoset kehittyivät historian saatossa avoimilla aroilla.  Kun jokin pelästytti ne, ne juoksivat  karkuun. Jos hevonen ei pääse karkuun, se taistelee. Luonnossa sellaisia tilanteita ei kuitenkaan yleensä tapahdu, koska hevosen luonnollinen elinympäristö ei sisällä aitoja. Hevosten käsittelyssä ominaisuudesta on hyötyä, hevosen kun saa melkein aina peloteltua liikkumaan eteen jos se ei muuten liiku. Aasi on kuitenkin erilainen.

Aasiyhdistys haluaa muistuttaa että hyvään hevosenkäsittelyyn ei kuulu pelottelu millään tavalla. Hevonenkaan ei opi mitään jos se toistuvasti pakotetaan pelolla tekemään jokin tietty asia, se oppii vain pelkäämään vielä enemmän kyseistä asiaa tai toimenpidettä. Aasin kanssa tällainen pelottelu ei kuitenkaan toimi.

Aasit kehittyivät vuoristoisilla alueilla, jossa ei voi juosta karkuun ellei halua pudota vuoren rinteeltä. Aasikin juoksee karkuun, jos siihen on mahdollisuus, mutta pakoreaktio ei ole aasissa niin syvällä selkärangassa kuin hevosilla.

Kun aasi kohtaa jotain pelottavaa, se voi pakenemisen sijaan jähmettyä paikoilleen, tuijottaa pelottavaa asiaa pää pystyssä ja seurata tilanteen kehittymistä. Jos omistaja tässä vaiheessa lisää painetta ja pakottaa aasia esimerkiksi raipan avulla eteen, se menee vain enemmän lukkoon.

Huonosti käsitelty aasi saattaa käyttäytyä tällaisissa tilanteissa hevosen tavoin, eli se lähtee herkemmin juoksemaan karkuun. Aasi etsii jonkin suojaisan kulman ja painuu sinne pää edellä turvaan. Puolustautumisen hyökkääjää vastaan aasi hoitaa tietenkin takajaloillaan.

On varmasti sanomattakin selvää, että kaikki hevosmetodit eivät toimi aasien kanssa. Fog Horn Farmilla, Yhdysvalloissa koulutetaan aaseja mm. menemään traileriin. Heidän kouluttajiensa mukaan paras keino opettaa aasi lastautumaan, on jättää ruualla täytetty traileri aasien tarhaan ja antaa aasien tutustua siihen omaan tahtiinsa.

Mutta jos tähän ei ole mahdollisuutta ja traileriin olisi silti mentävä, on seuraavaksi paras keino sitoa aasi kiinni etupuomiin ja estää aasia pakittamasta pois. Takaa-ajaminen ei auta, aasi peruuttaa vielä kovemmin pois pelottavan asian luota. Kun aasi ottaa askeleita eteenpäin, sitä kehutaan ja palkitaan. Tietenkin aasi myös peruuttaa mutta ei riuhdo niin pahasti, että se satuttaisi itseään. Se huomaa että myötäämällä hieman, paine niskassa hellittää. Tietenkin aaseissakin on poikkeuksia, mutta suurin osa aaseista toimii näin.

Kun hevonen taas huomaa olevansa tiukasti kiinni, se saattaa riuhtoa vastaan niin kovasti, että se satuttaa itsensä, eikä vetopaniikkiin joutunut hevonen pysty edes rauhoittumaan ennen kuin se pääsee irti ja juoksee karkuun sopivan matkan päähän. Eikä se varmasti tule lähellekään traileria uudestaan.

Aasit miettivät ja analysoivat asiaa sekä ratkaisevat sen omalla tavallaan. Jos aasin mielestä sen oma ratkaisu on sille kannattavin, se toimii sen mukaan. Käsittelijältä vaaditaan paljon hermoja ja pitkäjänteisyyttä. Jos esimerkiksi aasi saa itselleen suurempaa tyydytystä kavereiden kanssa hengailusta eikä omistajan porkkananpaloista, pitää omistajan keksiä parempi herkku tai laittaa aasin kaverit houkuttimeksi. Aasi ei siis tee mitään, mistä se ei mielestään hyödy.

Lastaustilanteessa etupuomiin sidottu aasi saattaa seisoa lastaussillalla pitkän aikaa, se saattaa hypätä siitä sivuun, vetää vastaan pitkiäkin aikoja ja heittäytyä maahan. Lopulta, kun aasi on kaiken muun kokeillut, se ottaa askeleen eteen. Siinä vaiheessa on omistajan oltava hereillä ja valmis kehumaan ja palkitsemaan aasia.

SONY DSC

Aasit ovat hyviä hyppäämään korkeutta ihan paikaltaan ottamatta ensin vauhtia. Mutta jotta aasi suostuisi hyppäämään, saattaa se vaatia paljonkin motivaatiota eli palkintoja hypyn jälkeen, eihän touhussa muuten olisi mitään järkeä sen mielestä!

Miten aasia sitten juoksutetaan? Ei välttämättä mitenkään. Aasi on opetettava alusta asti juoksutukseen, ensin se palkitaan yhden askeleen jälkeen, sitten kahden ja toivottavasti joskus se ravaa kokonaisen kierroksen juoksuttajan ympärillä mielellään ja tahdikkaasti. Jos aasi ajetaan pelottelemalla juoksuun, se juoksee selkä köyryssä ja häntä takajalkojen välissä ja sitä tuskin kukaan haluaa.

Koska aasi ei juokse ihmistä karkuun, ellei aasi ole todella reaktiivinen ja ihminen todella pelottava, ei sen kanssa voi pyörötarhassa tehdä “join-uppia”. Aasi kyllä oppii seuraamaan ihmistä, jos se saa siitä jotain hyötyä itselleen.

Laumahierarkia

Hevoslauman koko on yleensä alle 20 hevosta, ja laumassa on arvojärjestys.  Kun järjestys on kerran saatu aikaan, ei sen ylläpitämiseen tarvitse käyttää energiaa, vaan pienet eleet riittävät kertomaan muille hevosille, jos ne tulevat liian lähelle. Johtajina laumassa ovat vanhempi tamma ja ori. Tamma ohjailee laumaa toiminnolta toiselle eli syömään, juomaan ja lepäämään, kun ori pitää lauman koossa ja hoitaa ulkopuoliset uhkatilanteet. Varsat lähtevät synnyinlaumastaan toisiin laumoihin 1-3 -vuotiaina. Nuoret orit muodostavat poikamieslaumoja ja tammat uusia tammalaumoja.

Aasilauman koko on 2-3 aasia. Lauma koostuukin siis vain tammasta ja sen yhdestä tai kahdesta tuoreimmasta jälkeläisestä. Aaseja saattaa olla joskus paljon pienellä alueella, mutta ne eivät ole samaa laumaa, vaikka syövät samalla alueella. Tamman ja sen varsojen lauma ei omista reviiriä, vaan ne liikkuvat ruuan perässä. Aasioriit taas halitsevat omaa reviiriään, ja reviirille tullut kiimassa oleva tamma kuuluu alueen orille.

img_4058-2

Elmamessuilla oli näytillä hyvin luonnollinen aasilauma, emä ja sen kaksi varsaa, joista toinen oli jo aikuisiässä. Kuva: Suvililja Photography

Kesyaasillakin on suuremmassa aasilaumassa melkein aina yksi toinen aasi, jonka kanssa se muodostaa kaverisuhteen. Kaveri voi olla samaa tai eri sukupuolta. Koska aasilla on luonnossakin pienempi lauma kuin hevosella, on se senkin takia joutunut oppimaan tekemään päätöksiä itse, kaikki lisääntyvät tammat kun ovat olleet aikuisina lauman johtajan tehtävässä omien varsojensa paimentajana.

Tiukasta hierarkiasta ei voida aasien kohdalla puhua. Vieraatkin aasit voi majoittaa tarvittaessa samaan karsinaan, ja ne syövät samalta heinäkasalta täysin sopuisasti. Tutkimusten mukaan aasilaumassa ei olekaan hierarkiaa hevoslaumaan verrattuna, mutta aaseillakin on dominoivia ja alistavia eleitä.

Dominoiva hevonen komentaa muita korvat luimussa, näyttämällä hampaitaan tai potkimalla kohti. Dominoiva aasi tuuppii toisia aaseja eniten kehollaan. Aasi siis kävelee niin läheltä toista, että toinen joutuu ottamaan askeleen sivulle että pysyy pystyssä. Aasit tekevät tätä myös ihmisille, eikä ihmisen kannata sitä sallia. Itseasiassa aasilaumassa liikkuessaan kannattaa kävellä juuri siitä, mistä aikoikin kävellä, oli aasi edessä tai ei.

Ilmeikkäät korvat

Aasit käyttävät korviaan kommunikointiin, ja käyttävät muuten todella paljon! Lepoasennossa aasin korvat osoittavat taaksepäin, ja monen mielestä aasit luimivat silloin. Tottakai aasi voi sillä tavalla kertoa myös että ”häivy siitä”, mutta se ei ole ainoa merkitys.

Kun aasit, varsinkin varsat, leikkivät keskenään, ovat korvat melkein koko ajan taaksepäin. Aasinomistaja voi hämmästyä, kun aasi seuraa tätä laitumella pää alhaalla ja korvat taaksepäin, aasi vain haastaa omistajaa leikkiin. Ihminen ja aasi eivät kuitenkaan paini samassa sarjassa, joten omistajan tulee ihan oman turvallisuutensa takia kieltää aasia. Tiukka ”EI” ja jalan tömistäminen maahan riittää usein kertomaan aasille, että ihminen ei ole leikkikaveri.

Kun seuraa riittävän kauan aasilauman toimintaa, huomaa helposti, miten aasit leikkivät. Toinen aasi juoksee kohti toista korvat luimussa ja pää alhaalla ja puree toista jaloista. Toinen aasi saattaa jopa istuutua hetkeksi suojellakseen jalkojaan, ja pian aasit taas jahtaavat toisiaan.

Hevosten kohdalla sanotaan, että jos hevonen seisoo korvat roikkuen sivuilla, se on yleensä kipeä. Aasiroduista erityisesti poitounaasi on sellainen, että korvat osoittavat luonnostaankin sivuille ja roikkuvat raskaan näköisinä. Tätä huomaa myös muilla isommilla aasiroduilla.

SONY DSC

Tässä aasissa on todistettusti poitounaasin verta mukana. Sen pystyy arvaamaankin pitkästä korvakarvoituksesta ja pitkästä harjasta.

Vesi

Kaikki hevoseläimet arastelevat veteen menoa, eiväthän ne tiedä, kuinka syvä lätäkkö tiessä on. Hevoset on kuitenkin paljon helpompi saada veteen, ja osa jopa piehtaroi mielellään matalassa vedessä, jos niillä on siihen mahdollisuus.

Aasi on kuitenkin varovaisempi, sillä se tietää, että vedessä voi aina olla krokotiilejä, aina. Aasi on hyvin varovainen jopa vesiämpärin kanssa, ja jos tuttu vesiastia vaihtuu toiseen, aasi saattaa kierrellä astiaa pitkäänkin ennen kuin uskaltaa juoda.

Jos aasi viedään esimerkiksi tapahtumaan tai messuille, on otettava mukaan tuttu vesiastia, jotta aasit uskaltavat juoda vieraassa paikassa. Jotkut aasit juovat vasta sitten, kun tapahtuman yleisö on lähtenyt eikä hälinää enää ole.

Harva aasi kävelee tuosta vain vesilätäkköjen yli eikä todellakaan mene uimaan, mutta aasia on mahdollista opettaa tässäkin asiassa. Aasin pitää itse haluta mennä lätäkön yli, ja sen motivaatiota on helpointa lisätä palkitsemalla sitä herkuilla aina kun se astuu lätäkköön. Takaa- päin ajaminen ei auta, sillä aasi vain laittaa jarrut päälle, kun se ajattelee, että tässä asiassa on pakko olla jotain hämärää.

Teksti ja kuvat (ellei muuta ole mainittu): Kaisa Määttänen

Lähteet:
Hevostietokeskus, hevosten sosiaalisuus ja kommunikointi
Foghorn Farm, aasien erot hevosiin koulutuksessa

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s