Muulin muistolle

Kirjoitin aiemmin meille tulleesta Muuli tammasta ja siitä, miten paljon Hänen kanssaan olimme iloisia hetkiä saaneet viettää ja odotimme tulevaisuudelta vielä paljon ihania hetkiä. Tätä kirjoitettaessani Muulia ei enää ole.. 😥

Muuli vietti viimeiset päivät laumassaan  uskoakseni onnellisena. Muulinkesyttäjän (tyttäreni, hän jonka Muuli hyväksyi selkään) kanssa oltiin suunniteltu jo tämän vuoden ensimmäisiä kisoja maaliskuun loppuun, mutta tyttären ollessa isänsä luona siirrettiin ajatus tuonnemmaksi.

Väliin mahtui myös yksi putoaminen, Muuli ei innostunut estereeneistä maneesilla, mutta kotona lähti mielellään mukaan joka paikkaan ❤

Eräs aamu Muuli kolkutteli tallissa heti oven takana, oli hypännyt karsinan oven yli ja oli sitä mieltä että ulos olisi aika lähteä.

Tyttäreni yritti opettaa Muulille temppuja, nostamaan jalkaa käskystä ja kumartamaan. Ne oli heidän omia juttuja, joita tekivät aina yhdessä.

Sitten kaikki muuttui. Keskiviikkona 15.3. tullessani illalla töistä makoili Muuli tarhassa, ajattelin ensin että köllöttelee mukavasti heinäkasan päällä.

Välillä kävi ylhäällä ja myöhemmin oli taas maaten ja isot hevoset vahtivat vieressä. Hälytyskellot alkoivat soida ettei kaikki ole hyvin.

Pikaisen diagnoosin jälkeen aloin epäillä ähkyä. Ilta Muulia talutellessa vaihtui eläinlääkärin puheluun ja Muulin lääkkeelliseen hoitoon. Yö meni hyvin, aamulla oli jo virkeämpi ja alkoi syödä. Lähdin töihin. Illalla samat oireet palasivat ja helpottivat. Yöllä käydessäni tarkistamassa Muulin tilaa, oli tultu hetkeen, jolloin eläinlääkärille soitettiin taas. Eläinlääkärin suorittama tarkastus osoitti että leikkaus olisi ainut mahdollisuus edes yrittää ja se olisi tarkoittanut useiden kriittisten tuntien ajomatkaa, jota hän ei pitänyt järkevänä. Perjantaina 17.3. klo 3 tehtiin omistajan kanssa varmasti, ainakin oman elämäni, rankin päätös ja päästettiin Muuli vihreämmille laitumille ❤

Muuli haudattiin pihaamme hevosaitauksen viereen ja uskon että hän laukkaa muiden mukana joka päivä ja on aina elämässämme läsnä.

”Kiitos Miss Marsell kaikista hetkistä ja muistoista mitä ikinä jätit meille. Olet korvaamaton, olet meidän enkeli”

Joka päivä mietin olisinko voinut tehdä jotain toisin, joka päivä itken tallissa.. ”Muuli, lepää rauhassa, sinut muistetaan aina” ❤

Rakkaudella Laura

Mainokset

2 responses to “Muulin muistolle

  1. Voi itku… Paljon haleja tyttärellesi. Ne hauskat ja herkät hetket, joita hän ja Muuli yhdessä viettivät tekivät Muulin onnelliseksi muuliksi. Meillä ihmisillä on kova ikävä lemmikkejä, joiden matka täällä maan päällä päättyy, mutta Muulilla oli hyvä ja onnellinen elämä laumansa kanssa ja nyt sillä ei ole enää mitään hätää,

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s