Manu-muulin muutos vuoden 2018 aikana

Manu on juuri kolmivuotiaaksi täyttänyt muuliruuna, jonka omistaja Tuike Ikola kertoo laumansa kuulumisia Facebookissa Tuulensuun sivuilla. Ikolan laumaan kuuluu Manun lisäksi Manun emä, Pola ja isä Elvis-aasi. Näiden lisäksi laumassa on toinenkin hevonen ja kolme muuta aikuista aasia. Tällä hetkellä porukkaan kuuluvat myös kaksi viime kesän aasitammaa. Tuike kertoi Manun kuulumisista viimeksi vuosi sitten. Silloin Manu oli juuri kääntynyt kaksivuotiaaksi ja oli vielä ori. Manu oli nuorempana hyvin villi, mutta on viime vuoden aikana kesyyntynyt todella paljon.

Aikaisempaan julkaisuun, jossa on enemmän näitä villimuulipiirteitä, pääset tästä. Kannattaa lukea se ensin.

Tässä tekstissä Tuike kertoo, missä Manun kanssa mennään tällä hetkellä.

Eilen hakatessa vasaralla tilsoja Manun jaloista sen syödessä heinää tajusin, ettei tämäkään ole itsestäänselvä toimenpide muulin kanssa. Aloin miettimään mitä kaikkea Manu on oppinut vuodessa.

Vuosi sitten aloin todenteolla hiomaan muulin ongelmia. Ongelma numero yksihän oli sen kiinni ottaminen. Kaikki alkoi siitä, että aloimme  todenteolla harjoitellemaan riimun laittoa. Siedätyksellä ja herkuilla Manu oppi asian nopeasti. Alkuunhan se piti lukita siirtotalliin, että sen sai lassottua kiinni, jolloin ns antautui ja riimun laittaminenkin mahdollistui. Manu oppi kuitenkin nopeasti tämän homman ja herkkujen kanssa jatkettiin harjoittelua.  Parissa päivässä tämä alkoi sujumaan tarhan puolella ja se odotti kiltisti riimun laittamista.

Manu pikkuvarsana

MUTTA, joten tämäkään ei olisi ollut niin yksiselitteistä, niin muuliinhan ei saanut koskea ruoka-aikana. Kun Manulla oli ruokaa nenän edessä se väisti mua aina, vaikka yritin vaan harjata. Riimu piti ja luultavimmin pitää edelleen laittaa ennen heinien jakoa, en ole viime aikoina testannut asiaa, koska en halua antaa sille työkalua, että voisikin väistää riimun laittoa. Lukuunottamatta yhtä kertaa, kun Manulle ei maistunut aamuheinät ollenkaan ja se halusi makoilla. Silloin se antoi laittaa riimun ja lähti reippaasti mun kanssa kävelylle, vaikka muut jäivät syömään.

Mitä kaikkea muuta Manun kanssa olemme puuhanneet kuluneen vuoden aikana.

Manu on kerran ollut käsimuulina mukana, kun ratsastin Tompalla. Se sujui hienosti ja Manu kulki rohkeasti Tompan perässä uusissa paikoissa.

Muulileirillä Manua totuteltiin mm satulaan

Satulaan tutustuttiin myös mahan alla

Muulit kiipeilevät mielellään korkeille paikoille eikä Manu ole poikkeus.

Olemme käyneet kävelyillä ja silloin vuosi sittenhän Manu keksi hypätä ojaan jumittamaan ja alkoi tekemään niitä en suostu liikkumaan temppuja. Onneksi tämä jäi nopeasti ja nykyään näitä ongelmia ei ole.

Manulla on ohjasajettu muutaman kerran ja se onnistuu hyvin yksinkin, mutta Manu ottaa vieraista ihmisistä paljon painetta. Se saattaa olla tosi levoton ja epäileväinen jos ohjasajajana on joku vieraampi (eli kaikki muut, kuin minä). Manu ottaa herkästi painetta pienestäkin liikkeestä vieraan kanssa. MUTTA, kun minä menen sen taakse ohjaksiin nämä ongelmat unohtuvat ja saan ihan rohkein elein käyttää ohjia pyllylle yms.  Manua on myös siedätetty kärryihin siihen pisteeseen asti, että se kulkee niiden välissä, mutta ei ole ollut niissä kiinni. Enkä tiedä uskallanko koskaan edes sitoa kärryjä siihen kiinni, on nämä muulit sen verran pommeja kuitenkin.

Olimme Manun kanssa muulileirillä viime syksynä. Manu matkusti ensimmäistä kertaa traikussa, ruunaukseen se meni hevosautolla, johon lastautuminen sujui huomattavasti helpommin. Leirillä teimme maastakäsin juttuja ja mielestäni Manu suoriutui hyvin leiristä. Mitä nyt kerran säikähti portista tuloa, kun osui johonkin ja pinkaisi pukkilaukalla vapauteen satula mahan alla. Sehän nyt kuitenkin on ihan perussettiä muulin kanssa.

Manun selkään on laitettu satulaa, satulan jalustimia paukuteltu kylkiin ja satulaa nitkuteltu. Villimuuli aikoina Manu pelkäsi kaikkea nopeaa liikettä ja esimerkiksi mun äkkinäinen liike, saatika juoksu tai hyppiminen tarkoitti Manulle kuolemaa. Nykyään saan hyppiä sen vierellä, hyppiä sen selkään ja olen kerran tai pari hetken ottanut painoa selälle siellä maatessa, mutta vain lyhyen hetken. Manulle tämä on nykyään täysin ok ja se on rentona tätä tehdessä. Olen tehnyt tätä sen ollessa tarhassa vapaana sekä narussa. Saan myös kolhaista sen pyllyä jalallani, kuten näin joskus käy selkään noustessa. Ratsu hommissa meillä ei ole kiire, Manu on aika varsamainen ja täyttää keväällä sen 3. Pyrin kuitenkin pohjustamaan tätä hommaa mahdollisimman paljon etukäteen. Ollaan myös harjoiteltu myötäämistä.

Sitten sellaisia pieniä suuria asioita.  Manu sai kesällä ensimmäisen kerran kärpäsmaskin, jonka laiton kanssa kävimme hieman keskustelua. Manu piti siis ottaa riimuun kiinni, että sen sai laitettua. Tarran äänet olivat hyvin epäilyttäviä. Maski oli kuitenkin ihan ok Manulle. Sen pois ottamisen kanssa se kyllä meinaa pinkaista pakoon, mutta sen saa otettua ilman riimuakin.

Viime syksynä Manu sai ekaa kertaa myös loimen päällensä. Tämäkin oli alkuun epäilyttävä asia ja se todellakin piti tehdä riimun kanssa ja ensin riimu ja sitten vasta loimi esille.

Sitten yksi isompi asia, ehkä hevosihmiselle täysin itsestäänselvä asia. Manuun saa nykyään koskea, vaikka sillä on ruoka-aika. Sitä saa harjata ja sen kaviot saa vuolla sen syödessä heiniä ja ollessa vapaana! Tää vuoluhomma on jees, koska vielä muutama kuukausi sitten se kyllä kiskaisi jalkansa ja lähti seuraavalle heinäkasalle. Ja tosiaan saan myös paukuttaa vasaralla tilsat pois!

Manu on edelleen aika ajoin hyvinkin varsamainen vaikka yleisesti on rauhoittunut olemukseltaan todella paljon. Manu tutkii aina kaikkea uutta ja keksii itselleen millon mistäkin virikettä.

Olen aika tyytyväinen tällä hetkellä elämään muulin kanssa. Toki vuosi on pitkä aika ja nämä kaikki asiat olisivat voineet tapahtua muutamassa kuukaudessa, mutta Manu on osa mun laumaa ja itselläni vuorotyöläisenä ei ole aina sitä aikaa touhuta kaviokkaan kanssa kahdestaan. Kuitenkin koen, että hiljaa hyvä tulee ja ennen kaikkea se lauma kokonaisuus on tässä tärkeää, nämä on näitä pieniä suuria asioita jotka tapahtuvat siellä laumassa ollessa ja päivittäisiä asioita.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s