Himoittu aasinnahka

Aaseja kiinalaisessa kasvatuslaitoksessa. Kuva: George Knowles

Kiinassa aasintaljoista tehdään ejiaoa, perinteistä ”lääkettä”, joka parantaa hedelmällisyyttä, anemian, yskän sekä unettomuuden. Mutta mikä on sen hinta?

“Kuvittele, millaista olisi astua aamulla ulos kotikadulle ja huomata, että jokaisesta autosta on viety renkaat ja moottori”, kysyy Mike Baker Donkey Sanctuaryn tammikuussa 2017 julkaistussa raportissa “Under the skin”. Raportissa kerrotaan kiinalaisten harjoittamasta aasinnahkakaupasta ja sen vaikutuksista perusteellisesti.

Todellisuus, johon esimerkiksi tansanialaisen pikkukylän asukkaat ovat heränneet, on kuin Bakerin esimerkistä: 24 aasia oli varastettu, tapettu ja nyljetty. Kaikki kylän aasit oli teurastettu salaa samanaikaisesti ja kun aasinnahkakaupan takia aasien hinnat ovat nousseet pilviin, ei uusia ole helppo hankkia. Tämä kylä oli täysin riippuvainen aaseista sekä kulkuvälineinä että maataloustöissä.

Aaseja arvioidaan olevan maailmassa noin 44 miljoonaa ja niistä ehdottomasti suurin osa löytyy kehittyvistä maista. Aasit kantavat kuormia ja ratsastajia, vetävät auraa tai kärryjä. Aasi onkin arvostetuin nimenomaan kantojuhtana, vaikka niiden maitoakin voidaan käyttää hyödyksi. Aasin lihaakin syödään jonkin verran mutta ei läheskään niin paljon kuin esimerkiksi hevosen lihaa.

Aasin rooli tuotantoeläimenä onkin kasvanut vasta viimeisten kolmen vuoden aikana. Kun tuotantoeläimiä kasvatetaan yleensä niiden lihan takia, ovat aasit kysyttyjä  taljojen takia. Kiinalainen lääketiede tarvitsee kipeästi aasintaljoja keittääkseen niistä liivatetta, jota kutsutaan ejiaoksi. Vielä 20 vuotta sitten ejiao oli puhtaasti yläluokan luksustuote, mutta nykyään yhä useammalla kiinalaisella on varaa ostaa sitä.

Kiinalainen uskomuslääketiede tarvitsee kipeästi aasintaljoja keittääkseen niistä liivatetta, ejiaota.

Ejiaon uskotaan auttavan moniin vaivoihin; se nuorentaa, parantaa libidoa ja hedelmällisyyttä,  anemian, yskän sekä unettomuuden. Sitä voidaan nauttia sisäisesti sekoitettuna esimerkiksi pähkinöiden kanssa tai se voidaan sekoittaa veteen tai alkoholiin ja käyttää kasvovoiteena. Ejiaon hinta on tällä hetkellä noin 350 euroa kilolta.

Aasituotteita myynnissä hongkongilaisessa tavaratalossa. Kuva: George Knowles

Historian saatossa aaseja on käytetty tuotantoeläiminä jonkin verran. Kylpihän Kleopatrakin aasinmaidossa, ja maito onkin suosittu tuote ainakin Euroopassa. Aasin lihaa ei ole kovin laajamittaisesti syöty edes Afrikassa, jossa aaseja on paljon. Joissakin maissa on paikallisesti syöty aasinlihaa, mutta liha on yleensä peräisin vanhoista tai loukkaantumisen takia lopetetuista aaseista. Aaseja ei siis varsinaisesti ole kasvatettu syötäväksi milloinkaan. Myös Kiinassa syödään paikallisesti aasinlihaa, tällöin se on suuri ja kallis herkku. Suurin osa kiinalaisista ei sitä kuitenkaan syö. Muslimimaissa ei syödä aaseja, sillä aasinliha on kielletty.

Aasin status tuotantoeläimenä on kuitenkin muuttunut kahden viimeisen vuoden aikana. Donkey Sanctuary arvelee, että ainakin 1,8 miljoonaa aasintaljaa on viety Kiinaan vuoden aikana. Kiinan tarve taljoille on tosin noin 4-10 miljoonaa kappaletta vuodessa, eli määrä ei riitä lähellekään kattamaan rikkaiden kiinalaisten ejiaon tarvetta.

Kiinan aasikanta on pudonnut vuoden 1990 arvioidusta 11 miljoonasta aasista kuuteen miljoonaan vuoteen 2014 mennessä. Moni on haistanut markkinaraon ja alkanut kasvattaa aaseja niiden nahan takia, mutta aasit lisääntyvät hitaasti eikä esimerkiksi keinosiemennys toimi niiden kohdalla kovin hyvin. Aasintuottajat lobbaavat hallitusta parantamaan kasvattajien tukea, ja samaan aikaan tuottavuutta pyritään parantamaan keinohedelmöitystä kehittämällä ja valikoivalla kasvatuksella.

Keskiluokka himoitsee vanhoja perinteisiä lääketieteen aineita kuten sarvikuonojen sarvista tehtyä jauhetta.

Ejiaon markkinat ovat kasvaneet huimasti vuodesta 2010 lähtien, jolloin valmistajat panostivat tuotteen mainostukseen runsaasti. Samaan aikaan Kiinan rikas keskiluokka on kasvanut. Keskiluokka himoitsee vanhoja perinteisiä lääketieteen aineita kuten sarvikuonojen sarvista tehtyä jauhetta tai tiikereiden ruumiinosia, joilla on samalla pitkä historia lääketieteellisessä käytössä.

Ejiaon kysyntää on myös Kiinan ulkopuolella, siitä valmistettuja tuotteita on myynnissä kivijalkaliikkeissä Lontoossakin, ja sitä voi ostaa eBayn ja Amazonin kautta.

Liivatteen tuottajista suurin on vuonna 1952 perustettu Dong’s Ejiao, jolla on yli 10 000 työntekijää. Se käsittelee noin miljoona nahkaa vuodessa. Alalle on viime aikoina tullut myös pienempiä yrittäjiä kilpailemaan markkinoista. Ejiaoa myös väärennetään valmistamalla liivatetta muidenkin eläinten nahoista.

Ejiao jalostetaan kiinalaisissa tehtaissa. Kuva: George Knowles

Joidenkin arvioiden mukaan Kiinan vuosittainen tarve aasinnahoille on jopa 10 miljoonaa kappaletta, kun tällä hetkellä niitä pystytään tuottamaan maailmanlaajuisesti 1,8 miljoonaa. Tämä tarkoittaa sitä, että koko maailman aasipopulaatio on uhattuna.

Kiina on viimeisten vuosikymmenten aikana lisännyt runsaasti kaupankäyntiä Afrikan maiden kanssa, joten on ollut luonnollista, että Kiina on kiinnostunut myös afrikkalaisista aaseista. Jokaisessa maassa, jossa on runsaasti aaseja, on viime aikoina teurastettu runsaasti aaseja pääsääntöisesti niiden taljojen vuoksi. Myös pieni määrä lihaa on käytetty. Taljoista maksetaan hyvin, joten on ymmärrettävää, että aaseja myydään mielellään teurastamoihin. Teurastamoja on kahta eri laatua, valvottuja valtion omistamia ja laittomia takapihan “puskateurastamoja”, joissa teurastetaan myös varastettuja aaseja.

Aasien ja niiden taljojen hinnannousu tekee varkaan, aaseja varastetaan, teurastetaan ja myydään kiinalaisille.

Laittomista teurastuksista on raportoitu ainakin Egyptistä, Tansaniasya ja Etelä-Afrikasta. Esimerkiksi Egyptissä aasin lihan syömistä on paheksuttu, joten yhden laittoman teurastuksen jäljiltä on löytynyt 250 nyljettyä aasinraatoa. Egyptin hallinto on kuitenkin mielissään, kun nahoista maksetaan niin hyvin, joten se on hiljattain sallinut aasintaljojen myynnin Kiinaan “lääkekäyttöön”.

Tansaniassa on raportoitu lukuisista joukkoteurastuksista, ja työkäytössä olleita aaseja on varastettu yöaikaan kylistä. Donkey Sanctuary opettaa paikallisia valvomaan aasejaan ja rakentamaan tukevia aitauksia. Perinteisesti aasit ovat olleet yöaikana vapaana kylän liepeillä. Tansaniassa syödään joillain alueilla aasinlihaa, ja maassa onkin olemassa myös toimivia ja valvottuja teurastamoita, mutta myös laitonta teurastusta tapahtuu.

Etelä-Afrikassa on raportoitu, että aaseja on kerätty ja kuljetettu kauemmas, jossa ne on “brutaalisti teurastettu taljojen vuoksi”. Erityisesti täällä ongelmana on eläinrääkkäys; ennen teurastamista aasit odottavat huonokuntoisina ja ruokkimatta teurastamista. Kuljetusmatkat ovat pitkiä. Aasin taljasta saatava korvaus on nimittäin sama, oli aasi hyvä- tai huonokuntoinen.

Laillisia teurastamoja on Etiopiassa, Keniassa, Burkina Fasossa, Nigeriassa, Ghanassa ja muutamassa muussa valtiossa.

Etiopiassa on eniten aaseja kaikista Afrikan valtioista, noin 7,4 miljoonaa yksilöä. Maahan on jo rakennettu kaksi kiinalaisomisteista teurastamoa, mutta ne eivät ole vielä tällä hetkellä toiminnassa. Ne on rakennettu yhdessä Etiopian hallituksen kanssa, mutta hallitus selvittää edelleen,  mitä vaikutuksia aasinnahkakaupalla olisi maalle. Maan asukkaista 83% asuu maaseudulla, ja he ovat riippuvaisia aaseistaan.

Keniassa on Etiopian tapaan kiinalaisomisteisia teurastamoja. Keniassa ei syödä aasinlihaa, ja jotta lihaa ei päätyisi paikalliselle torille, saa sitä myydä vain vientiin. Kenian hallitus painii yleisen mielipiteen ja taloudellisen tulon välillä, sillä aasien laajamittainen teurastus toisi lisää työpaikkoja, ja valtio on asettanut myös korkean veron maksettavaksi jokaisesta aasinnahasta.

Burkina Fasossa on hallituksen laskelmien mukaan tapettu kuudessa kuukaudessa 45 000 aasia koko aasipopulaation ollessa 1,5 miljoonaa. Aasin arvo on noussut 70 eurosta 126 euroon. Elokuussa 2016 maa kielsi aasien ja aasituotteiden maastaviennin, eli Burkina Fasosta kiinalaiset eivät saa enää yhtään taljaa.

Nigeriassa aasien määrä on vähentynyt huimasti. Kun koko vuoden 2015 aikana teurastettiin 27 000 aasia, oli määrä vuoden 2016 ensimmäisten yhdeksän kuukauden ajalta jo yli 80 000 aasia. Aasin hinta on kohonnut runsaasti, ja Nigeria onkin nyt kieltänyt aasien teurastuksen täysin.

Satoja aasintaljoja kuivataan auringossa. Kuva: George Knowles

Ghanassa aasinnahkakauppa on tilastoitu melko hyvin. Torihinta nahalle on huimat 113 euroa. Maassa arvioidaan teurastettavan noin 200 aasia päivässä; myös lihaa käytetään jonkin verran ravinnoksi. Tällä hetkellä lihan ihmiskäyttö on kuitenkin kielletty maan Eläinlääkintäviraston toimesta, koska Ghanassa ei ole aaseille  yhtään teurastamoa, joka voisi tuottaa tarpeeksi hygieenistä lihaa ihmisille, ja vain yksi teurastamo, jolla on edes lupa teurastaa aaseja taljakauppaa varten.

Monessa muussakin valtiossa on teurastettu aaseja viime vuosina taljojen ja lihan takia. Erityisesti Nigeriassa aasien teurastaminen on laajalle levinnyttä, koska osassa maata aasin lihaa on syöty aina ja hinnat ovat verrattain korkeat. Ruhosta maksetaan 80 euroa ja taljasta 115 euroa.

Aasien määrä on vähentynyt Kiinassa jo puoleen, onko nyt Afrikan valtioiden vuoro?

Kiinassa aasien määrä on vähentynyt melkein 50%. Määrän vähentymisen syy on nimenomaan ejiaon valmistuksessa. Maaseudulla on kiinnostusta aloittaa laajamittainen aasinkasvatus ejiaon tekemistä varten ja vanhimmalla suurella valmistajalla, Dong’e Ejiaolla on 10 000 aasin lauma. Tarkoituksena on kasvattaa suurempia ja nopeammin kasvavia aaseja, jolloin raaka-ainetta ejiaon tekemiseen on aina saatavilla. Kiinan aasipopulaatio on tällä hetkellä noin kuusi miljoonaa, ja suurin osa näistä on tarpeellisia maanviljelyksessä, joten niitä ei todennäköisesti tulla käyttämään ejiaon valmistukseen.

Mongoliassa ei ole perinteisesti käytetty aaseja mihinkään, sen sijaan karjaa ja hevosia on käytetty kyntötöihin. Kiinalaiset ovat kuitenkin rohkaisseet mongolialaisia aloittamaan myös aasinkasvatuksen lihakarjan ohella. Aasinkasvatus on nimittäin tuottoisampaa.

Pakistanissa on noin 4,9 miljoonaa aasia. Vielä viime vuosina Pakistan oli tärkeä aasien tuottaja Kiinan markkinoille myyden Kiinaan 200 000 taljaa vuosien 2014 ja 2016 välillä. Maassa kuitenkin pelättiin, että aasien laajamittainen teurastaminen tarkoittaa sitä, että aasinlihaa aletaan myydä naudanlihana, ja koska Pakistan on muslimimaa, se tarkoittaisi kielletyn lihan syömistä. Tällä hetkellä Pakistanista on laitonta viedä  aasintaljoja, eli myös aasien virallinen teurastaminen on vähentynyt huomattavasti, laiton teurastaminen jatkuu silti.

Kiinalaiset ostavat taljoja myös muilta mantereilta, kuten Meksikosta.

Meksikon uskotaan tuottavan runsaasti aasintaljoja Kiinaan joka vuosi, mutta tästä ei ole juuri mitään todisteita. Meksikossa joka tapauksessa teurastetaan runsaasti aaseja, jotka ovat peräisin sekä Meksikosta että Yhdysvalloista. Meksikossa syödään runsaasti aasinlihaa, ja sitä pidetäänkin suurena herkkuna. Kiinalaisten ejiaon valmistus ei ainakaan tällä hetkellä tunnu vaikuttavan suuresti maan aasipopulaatioon.

Kolumbiassa on raportoitu tapauksia, joissa nahattomia aasinruhoja on löytynyt maastosta. Koska aasit on nyljetty ja vain ruhot on jätetty mätänemään, epäillään, että nahat ovat lähteneet Kiinaan. Tällä hetkellä poliisi suosittelee vahtimaan aaseja entistä tarkemmin, jotta niitä ei ryöstetä.

Brasilia olisi ihanteellinen tuottaja aasinnahoille, sillä he kasvattavat jo nyt runsaasti karjaa ja lihaa vientiin. Maan aasipopulaatio on noin miljoona aasia, ja Brasiliassa on myös suuri alue, jossa elää villiintyneitä aaseja. Brasiliassa ei syödä aasinlihaa, mutta silti hiljattain paljastui tapaus, jossa 137 aasia oli kuljetettu yli 1000 kilometrin matka. 14 aasia kuoli matkan aikana. Kuljetuksen perimmäinen syy ei selvinnyt, mutta paikalliset eläinsuojelujärjestöt epäilevät, että Brasiliasta myydään säännöllisesti ja paljon aasintaljoja Kiinaan.

Maailmalla on muutamia suuria villiintyneitä aasilaumoja, joista on eniten haittaa tällä hetkellä Australiassa. Aasit ja hevoset ovat siellä tulokaslajeja, jotka vievät elintilaa alkuperäisiltä lajeilta. Kukaan ei omista näitä aaseja, joten ne olisi helppo myydä kiinalaisille. Australian Pohjoisterritorio on kuitenkin päättänyt alkaa tukea aasinkasvatusta ennemmin kuin villiintyneiden aasilaumojen harventamista. Tarkoitus on tuottaa aaseja nimenomaan Kiinan markkinoille.

Kukaan ei omista näitä aaseja, joten ne olisi helppo myydä kiinalaisille

Aasinnahan ja -lihan tuottamisen kasvu lisää samaan aikaan huolta eläinten hyvinvoinnista, kuluttajien hyvinvoinnista ja ekonomisesta, sosiaalisesta sekä kulttuurisesta tasapainosta. Nämä seikat vaikuttavat nimenomaan kehittyvissä maissa, joissa aasi on pääasiallinen työeläin. Ongelmia pahentaa maiden taloustilanne, joka helpottuisi hetkellisesti, jos taljoja myytäisin kiinalaisille.

Kuva: George Knowles

Kiinalaiset ovat neuvotelleet Afrikan valtioiden kanssa houkuttelevat sopimukset, jotka takaavat hyvät tulot valtiolle, välikäsille ja tietenkin maan eliitille. Vaikka maan talous kohentuisikin aasinnahkakaupan ansiosta, liittyy teurastamiseen suuria ongelmia sekä aasien hyvinvoinnin että köyhien yhteisöjen suhteen, jotka ovat täysin riippuvaisia aaseista.

Aasin hyvinvointi sen eläessä sekä ennen teurastusta pitäisi olla tärkein asia, kun tuotetaan aasinlihaa.

Aasin hyvinvointi sekä sen eläessä että juuri ennen teurastamista pitäisi olla tärkein seikka, kun tuotetaan aasinlihaa ihmisten ruokalautasille. Onkin harmillista, että tarkoitus on tuottaa vain taljoja, jolloin lihan laadusta ei tarvitse välittää. Aasi voi siis olla hyvinkin huonokuntoinen, sillä siitä käytetään hyväksi vain talja.

Teurastettavia aaseja hankitaan monien eri kanavien kautta. Aaseja saatetaan varastaa omistajiltaan, välikädet saattavat ostaa niitä toreilta ja keräävät niitä suuren lauman ennen kuin myyvät eteenpäin lailliseen tai laittomaan teurastamoon. Aasit kokevat suurta stressiä, kun ne erotetaan aaseista, joihin ne ovat muodostaneet tunnesiteen ja ne laitetaan laumaan vieraiden aasien kanssa. Niitä käsittelevät täysin vieraat ihmiset välillä täysin puutteellisissa tiloissa.

Kun aaseja teurastetaan vain niiden nahan takia välittämättä lihan laadusta, ei niiden hyvinvointiin tarvitse kiinnittää huomiota.

Tällöin teurastamoon voidaan ostaa myös halpoja aaseja, jotka ovat sairaita tai hyvin heikkoja. Talja on kuitenkin aina saman arvoinen. Kun aasin hyvällä kunnolla ei ole mitään väliä siitä saatavan hinnan suhteen, voidaan aaseja pitää hyvin puutteellisissa oloissa ja pitkittää niiden kärsimyksiä. Riittää, että ne ovat elossa. Esimerkiksi Etelä-Afrikasta on raportoitu tapaus, jossa aasit jätettiin nälkään odottamaan teurastamista.

Aasinruhot hävitetään polttamalla teurastuksen ja nylkemisen jälkeen luvallisen teurastamon lähettyvillä.

Tansanialaisessa kylässä 24 aasia varastettiin, teurastettiin ja nyljettiin. Kuva: MAWO

Teurastamoita ei ole aina lähinurkilla, joten aasit on kuljetettava niihin tavalla tai toisella. Kun aaseja odottaa määränpäässä kuolema, ei niiden hyvinvointiin kiinnitetä kuljetuksen aikana mitään huomiota ja teuraskuljetuksista onkin löytynyt runsaasti kuolleita aaseja. Aasi saattaa hankintaprosessin aikana vaihtaa omistajaa monta kertaa, ja lopulta se kuljetetaan pitkien matkojen päähän teurastettavaksi. Kun lihaa ei käytetä ravinnoksi, olisi aasien ruokinta ja juottaminen matkan aikana vain turha menoerä.

Aasien teurastamisen kieltäminen tietyissä valtioissa tai alueilla on tärkeä askel kohti niiden hyvinvointia, mutta samaan aikaan aaseja saatetaan kuljettaa yhä pidempiä matkoja maihin, joissa teurastus on edelleen sallittua.

Aasien teurastamista tapahtuu monenlaisissa eri ympäristöissä, takapihoilla teurastetuista yksittäisistä aaseista aina suuriin teurastamoihin, jotka pystyvät hoitamaan satoja aaseja päivässä. Niin sanotut laittomat puskateurastamot ovat arkipäivää. Vaikka teurastaminen on mahdollista tehdä niin, ettei aasi kärsi juuri yhtään, on todennäköistä, että suurin osa teurastuksista tehdään kiireessä epäsopivilla välineillä kokemattomien ihmisten toimesta. Lisäksi teurastamista odottavat aasit näkevät tai ainakin kuulevat, mitä tapahtuu niiden lajikumppaneille.

Kun aasit tainnutetaan virallisissa teurastamoissa pulttipyssyllä, on esimerkiksi Kiinassa tavallista lyödä niitä moukarilla päähän ja valuttaa veret sen jälkeen. Moukarilla tainnutus ei ole läheskään yhtä tehokasta kuin pulttipyssyllä ja aasi saattaa kärsiä minuuttien ajan.

Tansaniassa on hiljattain raportoitu tapauksesta, jossa aasit ajettiin 30 kilometrin päähän, jossa ne on lopetettu jollakin suonensisäisellä aineella ja sen jälkeen nyljetty. Ruhot jätettiin jälkeen.

Suuret nykyaikaiset teurastamot takaavat periaatteessa niin hyvät viimeiset hetket aaseille kuin mahdollista, mutta silti monessa kohtaa aasit voivat kokea suurta stressiä. Videomateriaalissa Goldoxin teurastamosta Keniasta näkee, kuinka aaseja raahataan väkivalloin ketjuista ja korvista vetämällä, ennen kuin ne tainnutetaan pulttipyssyllä. Kun näin ala-arvoista toimintaa näytetään julkisesti, herääkin kysymys,  mitä kaikkea aasit joutuvat kärsimään suljettujen ovien takana. Vaikka teurastamot itsessään ovat hienoja, tarhataan aaseja ennen teurastusta ahtaissa oloissa. Eräässä kiinalaisomisteisessa teurastamossa aasit suihkutettiin kylmällä vedellä ennen teurastusta, jotta ne vuotaisivat vähemmän verta. Tämä tuottaa aaseille varmasti suurta stressiä.

Eläinten hyvinvointi sekä ennen teurastusta että sen aikana on avainasia kasvavassa aasintaljakaupassa. Ongelmia saattaa ilmetä seuraavilla osa-alueilla:

  • Sairaita aaseja ostetaan toreilta, eivätkä ne välttämättä tule kestämään kuljetusta. Tällaiset aasit tulisi lopettaa saman tien.
  • Suuri määrä aaseja yhdistetään pieniin tarhoihin, mikä voi aiheuttaa tappeluita aasien välillä sekä stressiä ja sairauksia.
  • Kuljetusautot ovat puutteellisia ja ne on lastattu liian täyteen. Aaseilla ei ole ruokaa tai vettä.
  • Teurastamon säilytystarhoissa ei ole ruokaa, vettä tai säänsuojaa.
  • Aaseja siirrellään teurastamossa raahaamalla ja terävillä kepeillä ajamalla.
  • Teurastamista edeltävän tainnuttamisen puutteellisuus.
  • Puutteellinen teurastus, joka aiheuttaa eläimelle pelkoa tai kärsimystä ennen kuolemaa.

Tehotuotanto ei yleensä paranna eläimen elämää, päinvastoin

Teurastettavien aasien hyvinvoinnin ongelmakohdat on helppo nähdä, mutta laajamittainen teurastaminen vaikuttaa myös aaseihin, joita ei ole tarkoituskaan myydä teuraaksi. Kun kylästä myydään aasi teuraaksi, on jonkin toisen kylän eläimen täytettävä sen tehtävät. Uusi työeläin voi olla sopimaton tehtävään, se voi olla liian nuori, kokematon, tiine, vanha tai sairas. Kun työaaseja ei ole saatavilla, tekevät työt lopulta naiset ja lapset. Etiopiassa sanotaankin, että “nainen ilman aasia on aasi itse”.

Aasien kasvatus ejiaon valmistusta varten voi aiheuttaa aasien hyvinvointiongelmia Kiinassa. Suunnitelmissa on kasvattaa entistä suurempia ja nopeammin aikuistuvia aaseja. Kun eläinlajia aletaan tehotuottaa, se parantaa hyvin harvoin, jos milloinkaan, eläinten hyvinvointia. Hyvinvointi vaarantuu erityisesti niiden aasien osalta, joita kasvatetaan vain niiden taljan takia, lihan jatkokäytöstä välittämättä.

Aasien hinnat uhkaavat karata käsistä eikä varastetun aasin tilalle ole enää mahdollista ostaa uutta aasia.

Aasimarkkinat kasvavat koko ajan, ja moni onkin ehtinyt hyötyä aasien kohonneista hinnoista, oli aasi sitten oma tai varastettu. Aaseja myymällä saa nopeasti mukavan summan rahaa, mutta kun aasille myöhemmin on tarvetta, ovat niiden hinnat kohonneet liian korkeiksi. Aasien määrä vähenee samaan aikaan nopeaa vauhtia, joten uuden aasin löytäminen ylipäätään voi olla haastavaa.

Vasemmalla kuvassa oleva Jasmine lastaa vesikanistereita aasinsa selkään Nuun vesipisteellä Mwingin kylän lähellä Keniassa. Näillä alueilla vesi on haettava kaukaa ja se on yleensä naisten tehtävä. Aasi pystyy kantamaan 100 litraa vettä, nainen vain 25, joten ilman aaseja tilanne olisi todella kestämätön. Kuva: Crispin Hughes

Keniassa asiantuntijat ovat laskeneet, että aasin työvoiman arvo  keskimäärin vuodessa on noin 20 euroa. Etiopiassa vastaava summa on noin 3,5 euroa. Muissa valtioissa se  on tältä väliltä. Kun hyväkuntoinen aasi ehtii tehdä töitä 20 vuotta, on sen arvo elävänä omistajalleen suurempi kuin teurastettuna.

Aaseilla on tuotoksen lisäksi merkitystä myös yhteisölleen, niiden avulla naiset voivat työllistää itsensä, ja ansaitun rahan avulla lapset voivat käydä kouluja. Aasit ovat hyvin tärkeitä toimeentulon kannalta.

Teurastus aiheuttaa myös ympäristöriskejä sekä laillisissa että laittomissa teurastuksissa. Teurastamot saastuttavat ympäristöään. Tansaniassa ja Burkina Fasossa on oltu enemmän huolissaan ympäristön saastuttamisesta kuin aasien hyvinvoinnista, mutta oli syy mikä tahansa, teurastamoja on saatu suljettua.

Ejiaon tarpeen täyttämiseksi on vuodessa teurastettava 4-10 miljoonaa aasia.

Mikä oli ennen keisareiden käyttämä kallis luksustuote, on nyt keskiluokan saatavilla koko maailmassa. Jotta tarve voidaan täyttää, on vuodessa teurastettava 4-10 miljoonaa aasia. Vaikka aaseja on maailmassa paljon, ei kanta kestä tällaista teurastusta. Aasien hyvinvointi vaarantuu huomattavasti, samoin miljoonien ihmisten elinkeino.

Köyhistä kylistä Afrikasta ja Etelä-Amerikasta on varastettu aaseja yöaikaan ja teurastettu taljojen takia. Kyläläisillä ei välttämättä ole mitään mahdollisuuksia hankkia uusia aaseja mistään, koska rajusti kasvanut kysyntä on nostanut aasien hinnat saavuttamattomiin. Juuri he, joiden elinkeino riippuu pelkästään aaseista, eivät enää pysty ostamaan aaseja. Osa maista, kuten Burkina Faso ja Nigeria, ovat jo ymmärtäneet aasien tärkeyden ja kieltäneet aasien ja aasin osien viennin maan ulkopuolelle.

Perinteisesti aasit ovat saaneet yöaikaan kulkea vapaasti ja ne pysyttelevät kylien lähellä. Nyt aaseille joudutaan rakentamaan aitaukset varkauksien estämiseksi. Kuvassa rakentuu aitaus Tansaniassa. Kuva: MAWO

Aasien hyvinvointi vaarantuu jokaisessa vaiheessa, kun aasia kuljetetaan kohti loppuaan.

Donkey Sanctuary suosittelee raportissaan keskeyttämään teurastukset ejiaon takia siiheksi, kun aasinnahkakaupan vaikutukset aaseihin ja ja niistä riippuvaisiin yhteisöihin on tutkittu. Kaikkia maita kehotetaan kieltämään aasien teurastus kokonaan niiden nahkojen takia ja kieltämään aasien tai taljojen maastavienti. Kiinaa painostetaan kertomaan ejiaon käyttäjille, mitä tuotteen valmistus vaatii ja mitä vaikutuksia sillä on esimerkiksi Afrikassa. Maiden hallitusten ja viranomaisten toivotaan tukevan yhteisöjä, joiden aasit on viety laittomasti ja estämään aasien massiiviset joukkoteurastukset.

Ejiaosta on uutisoitu suomeksi vasta 19.3.2019, kun Yle valoitti tilannetta netissä ja uutisissa. Ylen artikkelin voit lukea tästä.

FRANCE 24 English teki Ejiaosta kattavan raportin 20.4.2018 ja video on katsottavissa YouTubesta. Videolla kerrotaan myös, miksi Kenian hallitus ei halua sulkea teurastamoja ja kieltää aasien tai niiden osien maastavientiä. Aasien teurastamo on Kenian mittapuulla pientä yritystoimintaa vaikka teurastamo työllistääkin suoraan tai välillisestä ehkä noin tuhannelle ihmiselle. Lisäksi nahasta maksetaan 80% veroa Kenian valtiolle, joten teurastamot tuottavat hyvin rahaa valtion kirstuun. Lisäksi mainitaan, että Kenian on tärkeää pitää  yllä hyviä suhteita Kiinan kanssa.

Video saattaa joiltain osin järkyttää, mutta aasien lopetustoimenpiteitä videolla ei nähdä.

Lähde: The Donkey Sanctuary, Under The Skin 1/2017

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s