Tutkijat ottivat aasien kavioista mittaa ja tulivat siihen tulokseen, että eteenpäin taittunut varvasakseli on pitkäkorville tyypillinen tila

Pieni tutkijajoukko Kairon yliopistosta, Kairon eläinsuojelusta ja Donkey Sanctuarystä yhdisti voimansa ja mittasi tarkkaan kahdenkymmenen työllisen egyptiläisaasin kaviot. Vaikka otanta oli pieni, tuki se aikaisempia tutkimuksia sen suhteen, että aaseilla on yleensä eteen taittunut varvasakseli, jota ei hevospuolella pidetä tavoittelemisen arvoisena asiana.

Aasinomistajat tietävät kyllä jo entuudestaan, että aasilla on pystympi kavio, kuin hevosella, mutta harvoin aasin vuohinen on samaan tapaan yhtä pysty, jolloin varvasakseli olisi täysin suora. Hevosilla suora varvasakseli on tavoittelemisen arvoinen asia, johon kengittäjät kiinnittävät luonnollisesti paljon huomiota, mutta jos aasin kaviot vuolee niin, että varvasakseli suoristuu, tarkoittaa se aasin kohdalla kärjeltä liian pitkää ja kannoilta liian matalaa ”suksikaviota”. Kuitenkin samaan aikaan osa  aasienkin vuoluohjeistuksista kertoo, että suora varvasakseli on ideaali myös aasin kohdalla.

Kesäkuussa 2020 julkaistu tutkimus kertoo kuitenkin hieman muuta.

Heti julkaisun alussa todetaan, että hevosten osalta tutkimuksia on tehty paljon ja ohjeistuksia hevosten kavioiden vuoluun on olemassa runsaasti. Aaseille tällaisia tarkkoja ohjeistuksia ei kuitenkaan juurikaan ole eikä hevosten suosituksia voi sellaisenaan käyttää aaseille, koska aasin kavion morfometria, eli kavion mittasuhteet ja rekenne, eroaa hevosen kaviosta.

Esimerkiksi juuri jutun otsikossa mainitun varvasakseli on aasienkin kohdalla neuvottu pitämään suorana, mutta viime vuosina tehtyjen mittausten mukaan eteenpäin tauttuneena varvasakseli onkin aaseille normaali, eli siitä ei pitäisi vuolulla pyrkiä pääsemään eroon.

aasinkavio

Hevosille normaali varvasakseli, keskellä eteenpäin taittunut varvasakseli ja oikealla taakse taittunut varvasakseli. Aasien normi näyttää olevan keskellä olevan kuvan kaltainen.

Vaikka muutamia tutkimuksia aasien kavioista onkin olemassa, on niistä pari keskittynyt vain tietyn aasirodun tutkimiseen.  Tutkijaryhmä piti hyvänä ideana käyttää tutkimuksen lähteenä juuri egyptiläisiä aaseja, koska aasin arvellaan olevan kesytetty juurikin Egyptin alueella. Siksi juuri tämän alueen työaasien mittaaminen olisi parhaiten sovellettavissa kaikkiin maailman aaseihin.

Tutkittavien aasien joukko oli melko pieni, vain 20 aasia, mutta tutkimus toimiikin keskustelunavaajana ja mahdollistaa tutkimuksen laajentamisen tulevaisuudessa. Tämän tutkimuksen tarkoitus oli saada aikaan ”normit” aasin kavioille, sekä etukavioille että takakavioille, ottaa selvää kuinka paljon aasin normit eroavat hevosille tehdyistä normeista ja korreloiko aasin kavion koko ja muoto aasin elopainon ja säkäkorkeuden kanssa.

Tutkimukseen valittiin silminnähden terveitä egyptiläisiä aaseja paikallisilta tiilitehtailta. Aaseilla ei siis ollut mitään terveysongelmia kavioissaan (aaseja talutettiin käynnissä ja ravissa kovalla pohjalla ja katsottiin, etteivät ne ontuneet) ja kaviot olivat ns normaalin pituiset. Aasien iät vaihtelivat 3 ja 17 välillä keski-iän ollessa 10,4 vuotta. Aasien paino laskettiin laskimella käyttäen aasin rinnanympäryksen ja säkäkorkeuden mittaa. Vaakaa ei siis ollut käytettävissä. Näin laskien aasien painot vaihtelivat 150 – 241 kg välillä keskiarvon ollessa 186 kg.

Jos haluat tietää oman aasisi painon ja pystyt mittaamaan sen rinnanympäryksen ja säkäkorkeuden, näyttää tämä sivu aasin painon.

Aasien kavioita ei tutkimusta varten vuoltu, mutta niistä raspattiin ihan vähän pois, jotta mitat oli helpompi ottaa. Sama henkilö hoiti jokaisen aasin raspauksen. Myös mitat otti aina sama henkilö, jotta tutkijan vaihtuminen ei aiheuttaisi mittausvirheitä.

Alla olevista kuvista näkee kavioista otetut mitat.

kaviomitta

kaviomitta2

Kaviokulman, kantojen kulman ja varvasakselin lisäksi tutkijat mittasivat myös ruununrajan kulman (kuvassa 22 astetta).

Tulokset

Tulosten analysoinnin jälkeen huomattiin, että etukaviot olivat takakavioita pyöreämmät eli leveämmät kuin takakaviot. Etukaviot olivat myös noin muuten takakavioita suuremmat, eli etukavion maahan jättämä paunauma oli pinta-alaltaan takakaviota hieman suurempi.

Etu- ja takakaviot erosivat toisistaan melko paljon. Suurimmat erot olivat juuri varvasakselin kulmassa (etukaviossa 198,8 astetta ja takakavioissa 193,1 astetta) ja ruununrajan kulmassa (25,33 astetta etukaviossa ja 29,8 takakaviossa). Toki mitoissa oli vaihteluväliä yksilöiden välillä.

Toisaalta etu- ja takakaviot eivät juurikaan eronneet toisistaan kantojen leveyden, kantojen pituuden, kavion seinämän pituuden, kantojen kulman tai kannan pituuden puolesta. Kaviokulma oli myös suunnilleen sama, eli taka- ja etukaviot olivat tutkittavilla aaseilla suunnilleen samassa kaviokulmassa.

Kun tuloksia vertailtiin aasien painoon ja säkäkorkeuteen, huomattiin, että kavion leveys korreloi sekä säkäkorkeuden että aasin painon kanssa. Toki yleensä korkeampi aasi on myös painavampi kuin matalampi aasi.

Merkittävin tulos liittyi kuitenkin juuri varvasakseliin. Tähän asti monissa aasienkin vuoluohjeissa on kehotettu vuolemaan kavio niin, että varvasakseli on suora, eli 180 astetta, mutta aasien kohdalla näyttää siltä, että se on melko selvästi taittunut eteen. Alla oleva kuva näyttää aasin varvasakselin, kun sen kulma on 198,8 astetta.

kaviokulma

Tutkijajoukko toteaa kuitenkin, että heidän pienellä otannallaan ei voida vielä sanoa, mikä kulma on vielä ns normaali aasille, koska jossain aasinkin raja tulee vastaan. Tämä vaatisi lisätutkimuksia, mutta 180 astetta ei voida enää aasien kohdalla pitää tavoittelemisen arvoisena. Lisäksi olisi hyvä tehdä jatkotutkimus, jossa käytettäisiin myös oloneuvosaaseja. Tutkimuksen aasithan tekivät työtä useita tunteja päivässä. Näin saataisiin selville se, onko eteenpäin taittunut varvasakseli aaseille luonnollinen vai johtuuko se runsaasta työnteosta ja sen myötä kuluneista kavioista.

Tutkimus ei myöskään ollut pitkäaikainen, eli jatkoa ajatellen olisi seurattava samoja aasia pidemmän aikaa, jotta tutkija saisi tiedon, jos ne ontuvat tai niille kehittyy muita kavio-ongelmia ja millaiset mitat kavioista näiden aikaan saadaan. Lisäksi tutkimuksen alle olisi hyvä ottaa joukko selkeästi ontuvia aaseja ja vertailla näiden mittoja terveiden aasien kavioiden kanssa. Näin saadaan selville kavion mittojen normaalit arvot ja sopiva vaihteluväli missä aasi pysyy teoriassa terveenä, vaikka toki yksilöidenkin välillä on eroja.

Kaviokulmaa ja kantojen kulmaa vertaillessa tutkijat toteavat että tällä otannalla kantojen kulma on noin 3 astetta matalampi, kuin kaviokulma. Hevosilla vastava luku on noin 5 astetta. Kaviokulma tutkimuksen mukaan oli edessä oin 58,25 ja takana 59,61 astetta.

Tutkimus on ladattavissa ilmaiseksi täältä

Lähde: M.B. Mostafa, A. I. Abdelgalil, S.F. Farhat, Z. Raw ja L.M. Kubasiewicz. 2020. Morphometric measurements of the feet of working donkeys Equus asinus in
Egypt

Tutkimuksen referoi Kaisa Määttänen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s